bodypositive.jpeg

Kurpitsamaha tässä moro!

Kehopositiivisuutta ja esiintymistä rakastava introvertti, joka sekä nauraa että häpeää itseään. Ärtynyt suoli, pömpsä maha ja pää yhtä sekaisin kuin pötsi.

Elämän tarkoitus on kokea seikkailuita... vai onko?

Elämän tarkoitus on kokea seikkailuita... vai onko?

Yksi elämän tarkoituksista on kokea seikkailuita.

Seikkailuilla tarkoitan tässä sitä, että kokee ja näkee uusia asioita. Uskaltaa mennä epämukavuusalueelleen, jotta voisi kokea uusia makuja, näkyjä, kulttuureja ja tilanteita, joihin ei vielä omista valmiita vastauksia. Tämä opettaa ja kasvattaa sinua, laajentaa ymmärrystäsi ja luo muistoja, joita vaalit kuolinpedilleen asti.

Seikkailujen kokeminen on ihanne. Sen vastaihanne olisi hyvä kotielämä, samalla tavalla kuin individualismin eli yksilön merkityksen korostamisen ihanteen vastaihanne on yhteisön merkityksen korostaminen.

Ihmisen elämän ei tietenkään tarvitse olla joko-tai. Voi arvosta yhteisöjä, esim. perhettä ja individualismia sekä kotia ja seikkailuita. Yleensä kuitenkin joku näistä ihanteista on ylitse muiden ja ristiriitatilanteessa voittaa.

Individualisti voi arvostaa perhe-elämää, mutta pitää kuitenkin piirun tärkeämpänä yksilön onnellisuutta. Tämä voi näkyä esim. siten, että eroaa vaimostaan ja menee uusiin naimisiin, vaikka lapsille voisi olla parempaa jatkaa onnettomassa suhteessa.

Koti-ihminen voi arvostaa matkustelua, mutta käyttää mieluummin säästetyt viimeiset 500 euroa sisustukseen kuin yhteen neljän päivän matkaan.

Ajattelin ennen, että näistä seikkailemisen ja individualismin ihanteet ovat jollain tavalla enemmän universaaleja ja oikeita ihanteita. Ajattelin, että vaikka yksilö saa täysin valita ihanteensa eikä ole väärää olla koti-ihminen, niin tietyllä tavalla kuitenkin ihminen _hyötyy_ siitä, että seikkailee. Kotiin jääminen on mukavaa, muttei yhtä kasvattavaa.

Individualismin ja yhteisöllisyyden kohdalla taas ajattelin, että loppujen lopuksi me olemme kuitenkin kaikki yksilöitä ja ihmisapina Homo Sapiens ei ole lajina hirveän altruistinen. Individualismin ihanne on siis biologisesti "universaalimmin oikein" kuin yhteisöllisyys. Enkä tarkoita tällä sitä, että perheellä ei ole väliä, vaan esim. sitä, että me kerrotaan lapsille etteivät välitä mitä muut sanovat ja että on enemmän oikein saada itse päättää miten pukeutuu kuin noudattaa tiukkoja yhteiskunnan normeja.

Lakien puitteissa tee mitä lystää on individualismia, kun taas "sinun pitää nöyrtyä jos se on yhteiskunnan parhaaksi" on sen vastakohtaa. Eka jee, toka buu.

Näin ajattelin.

Olen nyt jonkun aikaa kuunnellut äänikirjana Sapiens, Ihmisen lyhyt historia, kirjoittajana Yuval Noah Harari. Jos kirja pitäisi tiivistää yhteen virkkeeseen, niin se selittää Homo Sapiensin kulun esihistoriasta näihin päiviin ja luo linkin historiallisten ja biologisten faktojen sekä nykyhetken välille ja selittää miksi juuri eläin nimeltä Homo Sapiens onnistui pääsemään tähän asemaan.

Kirja on uskomattoman virkistävä, koska se ei ota kantaa ovatko asiat hyviä tai pahoja. Aivan kuten dokkari toisesta maailmansodasta, se ei luennoi miten karmeaa kaikki oli, vaan kuvaa pilkuntarkasti mitä tapahtui, miksi ja miten se vaikuttaa tänään.

Linkki nykyihmiseen tekee kirjasta mielenkiintoisen. Ilman sitä se olisi vain opus historiasta ja niin kiinnostavaa kuin onkin tietää miten muinaisihminen eli Mesopotamiassa 7667 EKr, niin yöpöydälle se kirja olisi jäänyt homehtumaan silti.

Kiinnostava esimerkki kirjasta. Homo Sapiensin kulkua on rajusti mullistanut kolme vallankumousta: kognitiivinen vallankumous, maanviljelysvallankumous ja teollinen vallankumous.

Näistä kognitiivinen oli se, joka loi meille eväät uskoa näkymättömiin asioihin ja kielen kuvata asioita, joita ei voi aistein kokea.

Uskontojen yhteiskunnallisen merkityksen voisi kuvitella vain negatiiviseksi. Mitä hyötyä niistä on paitsi suuret sodat ja vihanpito?

Hyöty oli se, että taito uskoa ja kielellä kuvata epäolevaisia asioita yhdisti metsästäjäkeräilijäjoukkoja tekemään yhteistyötä. Se on hyvin harvinaista eläinkunnassa. Naapuriryhmää maksimissaan sietää, mutta sen suurempia syitä laittaa hynttyitä yhteen ei ole. Mutta yhteinen usko siitä, että vuoren huipulla oleva kivi on henkiolento, jota kannattaa lepyttää kymmenellä tuhannella luuhelmellä, pakottaa yhdistämään voimia jotta niitä helmilöitä saa tarpeeksi tehtyä.

Linkki nykymaailmaan tässä on se, että loppujen lopuksi yritykset, yhteiskunnat, lait ja valtiot ovat samalla tavalla myyttejä. Ne ovat perimmältään olemattomia asioita, mielikuvituksen tuotetta ja yhteisiä myyttejä.

On yhteinen uskomus, että Suomen rajat kulkevat missä kulkevat, että Suomen lain mukaan on kiellettyä näpistää kaupasta karkkipussia ja että osakeyhtiöllä on oikeus mennä konkurssiin siten, ettei sen omistajat joudu itse vararikkoon näiden käydessä. On yhteinen uskomus, että ylipäätään on olemassa yritystä nimeltä Nokia tai Samsung.

Uskomus on toki sanana vähän aliarvioiva. Lait ovat kirjoitettu lakikirjoihin, Suomen rajalla seisoo rajavartijoita, yrityksellä on hillitön määrä työntekijöitä ja toimistorakennus ja poliiseilla ja armeijalla on lain suoma oikeus käyttää tappavaa voimaa jos lakeja ja rajoja rikotaan tarpeeksi vakavasti.

Tästä linkistä reaalimaailmaan huolimatta näillä asioilla ei ole kuitenkaan mitään universaalia tai luonnollista totuutta takanaan. Suomen rajat ovat täysin abstrakti käsite, eivätkä ne perustu luonnonlakiin. Aivan kuten laki ettei saa varastaa, ei ole luonnonlaki. Ihan laki vaan. Ja se, että Samsung on olemassa ja voi toimia kuten yrityksenä toimii, on todella laajalle levinnyt yhteinen myytti, jonka takana on armeijallinen lakimiehiä ja lakikirjoja, muttei mitään universaalia oikeutta tai käskyä.

Ihmisapina Homo Sapiens on äärimmäisen poikkeuksellinen laji siksi, että meillä on kyky kuvata näitä myyttejä kielellisesti ja uskoa näihin myytteihin massoina. Se geenimuutos Homo Sapiensin aivoissa, joka mahdollisti uskonnon, mahdollistaa nyt miljoonien ja miljoonien ihmisten toimimisen osana yhteiskuntaa.

Oletuksena kukaan ei hyökkää kadulla vastaan kävelevän ihmisen kurkkuun kiinni häntä vihollisena pitäen, koska me molemmat kuulutaan samaan myyttiseen yhteiskuntaan ja ollaan sitouduttu noudattamaan samoja myyttisiä lakeja. Jos ei muuten, niin poliisin pampun pelosta.

Suosittelen kaikille, että lukeeka tämä kirja! Se tulee muuttamaan elämänne!

Ok. Kiinnostava kirja. Miten tämä ihmeessä tämä liittyy aloitukseen?

Siten, että tähän viikonloppuun asti kirjassa oli tullut vastaan vain hurjan kiinnostavia ajatuksia, jotka laajensivat ymmärrystäni Homo Sapiensista, yhteiskunnastamme ja syistä miksi olemme kehittyneet näin.

Vasta nyt, sunnuntaina lenkillä, äänikirja kertoi ensimmäisen asian joka upposi sydämeeni kuin veitsi sulaan voihin.

Relativismi. Se, että universaaleilta kalskahtavat ihanteet ovatkin täysin kulttuurisidonnaisia myös, eikä niillä ole mitään sen suurempaa totuutta takanaan.

Olen ollut melkein lapsesta asti tietynlaisessa eksistentiaalisessa kriisissä siitä, mikä on "elämän tarkoitus". Lapsettomana ja uskonnottomana, ilman elämää tärkeämpää hyväntekeväisyyskohdetta, elämästäni puuttuu joku asia joka olisi elämääkin suurempaa.

Syynä tai seurauksena, minun on ollut myös hyvin vaikea muodostaa itselleni ihanteita. Ympärilläni on ihmisiä, jotka vannovat yhteisöllisyyden tai individualismin nimeen tai heidän vaakakupissaan joko kotielämä tai seikkailut voittavat.

Minulla ei ole tällaista juurrutusta mihinkään näistä ihanteista ja täten olen altis ulkopuolisille viesteille.

Välillä vaakakuppini heilahtaa siihen, että elämän tarkoituksen ja merkityksellisyyden luo perhe. Että matkustelut ja uudet vaatteet kivoja, mutta lapset ja perhe on kuitenkin meidän biologiaamme kirjoitettu ja siten tärkeintä. Kadut kuolinvuoteellasi, jos et tätä tietä kulkenut!

Ja sit välillä individualismin aalto pyyhkii ylitseni. Ihmiskunnalla ei ole yhteistä tarkoitusta paitsi biologiset ja jokaisen yksilön kannattaa panostaa omaan elämäänsä. Ei tietenkään itsekkäästi, mutta esimerkkinä rokkitähden rokkitähteys voi olla perhe-elämää tärkeämpää, eikä se absoluuttisesti väärin ole, etenkään jos lapsia ei hylätä nurkkiin pyörimään.

Ollakseen suurta täytyy olla valmis tekemään suuria asioita, jotka voivat vaatia suuria päätöksiä. Jokaisen yksilön ei tarvitse suuri ihminen olla, mutta presidentit, rokkitähdet ja Elon Muskit eivät vain voi elää elämäänsä tavan talliaisten asioita tehden, koska muuten he eivät koskaan olisi saavuttaneet sitä mitä ovat.

Huippu-urheilija elää kilpailuja ja treenejä, ei hänellä ole aikaa ja energiaa muuhun. Rokkitähti skulaa koko lapsuutensa skittaa kiinan opiskelun sijaan ja miljonääri on voinut laittaa kaikki rahansa hillittömään yritysideaan pelaten upporikasta tai rutiköyhää ja elänyt roskiksia kaivamalla kunnes 19 vuotta myöhemmin idea löi läpi.

Sitten taas Instagrammia hetken selattuaan syntyy ihan hirveä kaipuu matkustamaan ja seikkailemaan. Ajatus epämukavuusalueelleen itsensä viemisestä tuntuu niin fundamentilta osalta tyydyttävän ja täyden ihmisen elämää. Sitä olisi kiva väistellä ja vältellä, mutta jos haluat elää Tärkeää Elämää (TM), pakko kohdata pelot! Ui haiden kanssa! Juttele romaniaa Romaniassa! Vaella sademetsässä!

Mikä ihanne onkaan sillä hetkellä voimassa, niissä on aina absolutismin kalskahdus. Tämä ihanne on oikeampi kuin tämä. Tämä ihanne on pakollinen Tärkeään Elämään (TM) ja ilman sitä voit saada vain mukavanpulleaa elämää, joka kaduttaa myöhemmin.

Jos sinulla on mahdollisuus ja potentiaalia elää tätä ihannetta, niin elä! Se tekee elämästäsi pitkässä juoksussa paremman! Tämä ihanne on absoluuttisesti oikea ja tärkeä!

Piff. Pumm. Kayo. Kirja osoitti minun olevan väärässä.

Ei ole olemassa absoluuttisesti oikeita ihanteita. Kaikki mikä on kulttuuria, on aina automaattisesti relatiivista.

Otetaan esimerkki. On lähtökohtaisesti romanttinen ele kuiskata murusen korvaan, että varasin meille matkan Pariisiin. Maksoi muuten paljon!

Eleen romanttisuus on kuitenkin täysin kulttuurisidonnaista. Muinaisegyptin hallitsija olisi saanut pitkin korvia ehdottamalla matkaa johonkin, mutta hunajaa olisi tullut kahmaloittain kuiskaamalla, että mäpä rakennan sinulle 19 metriä korkean hautamausoleumin, johon sut haudataan muruseni kun kuolet.

Eri aikakaudet, eri ihanteet.

Tarve käyttää suuret määrät energiaa ja omia resursseja matkusteluun ei ole absoluuttinen, vaan relatiivinen tarve. Alfa-simpanssiuros ei todellakaan uhraisi kallisarvoista energiaansa siihen, että lähtisi viikoksi naapurilaaksoon haistelemeen erivärisiä kukkasia.

Tärkeä välihuomio, ettei se matkustelu tietenkään ole millään tavalla absoluuttisesti väärin, jos jätetään nyt luonnon kulutus laskuista. Muttei se myöskään ole absoluuttisesti oikein. Se on yksi ihanne, joka on hyvin kulttuurisidonnainen.

Toinen esimerkki on yksilöllisyys. Länsimaisissa yhteiskunnissa yksilöllisyys on yleensä vallalla oleva ihanne. Se näkyy ihan jo siten, että lapsilla on yleensä omat huoneet, johon vanhemmillakaan ei ole koputtamatta asiaa. Se näkyy myös siten, että kun lapselle nauretaan koulussa, hänelle sanotaan "älä välitä". "Sinä olet upea tuollaisenaan, älä kuuntele muiden haukkuja". Tällä vahvistetaan ajatusta, että yksilö on upea ja tärkeä yksilönä, eikä hänen tärkeytensä riipu muiden ihmisten mielipiteistä. Olet tärkeä, vaikka olisit työtön tai sairas ja kykenemätön hyödyttämään työlläsi muita.

Minun korviini tämä kuulostaa äärettömän hyvältä, muttei tämä ole kuitenkaan mikään absoluuttisesti hyvä asia. Se vain on yksi ihanne. Ja sitten on paljon kulttuureja, joissa on eri ihanteet.

Keskiaikainen kuninkaan teini-ikäinen poika ei saanut omaa huonetta. Ihan varmasti linnassa olisi ollut tilaa, mutta yksilöllisyyden ihannetta ei ollut. Kuningas isällisesti ohjasi poikaansa, että muistapas vesaseni, tärkein oppini sinulle on VÄLITTÄÄ MITÄ MUUT AJATTELEVAT SINUSTA, ETTET MENETÄ KASVOJASI. Puff! Täysin eri ihanne.

Tärkeänä huomiona juurikin tuo eri ihanne. Olen nimittäin itse ajatellut, että kyseessä on vain ollut huonompi tapa kasvattaa. Eihän se ihme ole, että myös kasvatustiede on edistynyt hurjasti ja keskiajalla tietenkin ollaan oltu huonompia kasvattamaan lapsia.

Se mitä en ole tajunnut on se, että huonommat taidot ihan varmasti ovat totta, mutta SEN LISÄKSI kyseessä on ollut myös ihan eri ihanteet. Se, mitä länsimaissa nyt arvostetaan, ei ole ollut silloin arvossaan. Jos vallalla on yhteisöllinen eikä individualistinen ihanne, niin kasvatusmetodit eivät ole sillä mittapuulla mitenkään väärin. Ja jos yhteiskunnassa on hierarkian eikä tasa-arvon ihanne, niin rikkaat kuninkaat ja raatavat torpparit ovat juuri ihanteen mukaista ja bueno.

Ihanteet ovat myyttejä. Ne eivät perustu mihinkään absoluuttisiin luonnonvoimiin tai biologisiin totuuksiin, vaan ne ovat yhteisiä tarinoita. Jostain syystä osa ihmisistä on alkanut olla sitä mieltä, että tällainen asia on hyvä ja joku muu asia on paha. Lapset altistuvat vanhempiensa ihanteelle heti syntymästään asti. Vastaankin kapinoimalla he ovat silti altistuneet jo ihanteelle ja tietävät sen olevan olemassa ja ehkä vallalla.

Näiltä ihanteilta on mahdotonta välttyä. Kotikasvatus, koulutus, telkkari, mainokset, muiden ihmisten käytös ja lait ohjaavat sinua vallalla olevien ihanteiden suuntaan. Tykkäsit niistä ihanteista tai ei, epäselviksi ne eivät jää. Ne uivat niin syvälle sisääsi, että et kyseenalaista niiden relativismia. Ajattelet niillä olevan jotain linkkiä reaalielämään tai universumiin, eikä vain niin, että ne ovat jostain historiassa plupsahtaneet sattuman syistä ja nyt 500 miljoonaa ihmistä uskoo siihen ja that's it.

Keskiajalla oli kuninkaita, Neuvostoliitossa oli sosialismia, meillä kaikki pyörii kapitalismin ehdoilla. Eivät nämä johdu siitä, että ihminen olisi biologisesti niin erilainen eläin itärajan tuolla puolen tai että viidessä sadassa vuodessa olisimme biologisesti evolvoituneet niin, ettei kuninkaat enää toimi.

Kyseessä ovat yhteiset myytit ja ihanteet. Niiden syntytarinat ovat erittäin kiinnostavia, mutta loppujen lopuksi nekin ovat vain syntyneet jostain tarpeesta tai sattumasta, eikä niillä ole sen suurempaa universalismia takanaan. Kapitalismi on yhteinen myytti ja päätös ja se toimii tietyllä tavalla. Sillä ei ole mitään linkkiä luonnonlakeihin tai siihen, että ihmisapina olisi biologisesti viritetty juuri toimimaan kapitalistisesti. Se on kulttuuria. Tässä ajassa, tässä paikassa. Muualla ja muina aikoina vallalla on eri ihanteet.

Tämä yhteisöllisyyden tai yksilöllisyyden, seikkailuiden tai kotielämän relatiivisuus on ollut todella raskasta kuultavaa. Jos nämä eivät olekaan millään tavalla absoluuttisia arvoja, vaan täysin kulttuurien ja pitkälti myös mainostajien tuotetta, mihin itsensä voi ankkuroida?

Ongelmaahan ei olisi, jos olisi jo ennestään ollut selkeästi joku ihanne mitä itse noudattaa. Jos itse vannoisi vaikka yhteisöllisyyden nimiin, niin yksi paskan hailee onko se absoluuttista vai relatiivista, silti se on musta paras. Mutta kun minulla tällaista vahvaa juurrutusta mihinkään näistä ei ole, vaan ne menevät ja tulevat kuin kissa ulko-ovella.

Tämä tieto niiden relatiivisuudesta tuntuu vielä pahemmalta. Olin aina toivonut, että olen vain jotenkin sekaisin ja hämmentynyt ja Se Oikea Ihanne minulle vielä selviää. Vähintään voin lukea kirjasta tai kuulla viisaammiltani, että ihanne x on absoluuttisesti oikein.

Nyt tiedän, että näin ei voi käydä. Mikään niistä ihanteista ei ole oikein tai väärin, ne vain ovat. Ja se tekee tällaisen kaikkien ihanteiden yllä perhosen lailla lentävän päättämättömän ihmisen elämästä vielä vaikeampaa. Lohtu siitä, että joku niistä on absoluuttisesti oikein ja tulen sen tietämään, on viety pois.

Miten voin koskaan juurtua niistä mihinkään, jos millään niistä ei ole universaalia pohjaa?

Se miksi näillä ihanteilla on ylipäätään yhtään mitään merkitystä, on kyky sietää pahoja aikoja. Perheeseen uskova ihminen voi väsyneenä huokailla kun kaverit kiertävät maailmaa ja itse on viimeiset 20 vuotta vain kasvattanut suurperhettä. Menikö elämä hukkaan? Ei, koska perhe on kuitenkin tärkein. Perhe on loppujen lopuksi se, joka merkkaa.

Individualisti voi välillä itkeä itsensä uneen, kun tajuaa ettei hänellä ole perhettä. Lapsia on saattanut putkahtaa maailmaan tai ei, mutta eipä ne välit niihin exiin oikein enää ole kunnossa, eikä tässä hurmeen täyttämässä kiertue-elämässä lapsosia ehtisi paapoa. On pakko panostaa täysillä rokkarin uraan ja sen pitää tulla ykkösenä, muun vasta kakkosena. Eli olen tehnyt oikein päätöksen ja tämä suru menee ohi.

Seikkailuihanteeseen uskova jaksaa raapia itsensä sängyn pohjalta kello 05:50 ylös ja raahautua paskaduuniin grindaamaan rahaa, jonka avulla pääsee taas uudelle matkalle! Niiden voimin synkkää elämää ja loskassa uivia sukkia jaksaa taas hetken.

Kotielämää arvostava voi kateellisena kuunnella muiden reissuista, mutta koska rahaa on vain rajallinen määrä, niin tietenkin on fiksuinta panostaa kotiin. 4 päivää reissussa vai koko loppuelämäksi parempi koti itselle ja perheelle? Tietenkin jälkimmäinen, vaikka just nyt harmittaakin.

Ihanteet antavat elämääsi toivoa silloin, kun joudut sietämään kurjia ihanteen vastaisia asioita. Ihanne auttaa sinua jaksamaan pimeydessä kohti valoa.

Mutta mitäs sitten kun sinulla ei ole kiinteää ihannetta? Mitä silloin, kun perheen perustamista ajatellessa individualismin ihanne kuiskuttaa korvaasi ja taas yksilöpäätöksiä tehdessäsi perhe-elämän ihanne myrkyttää mieltäsi ja kertoo, että et tule koskaan saamaan merkityksellistä elämää, jos keskityt itseesi.

Tai kun vietät ihan kivaa sunnuntai-iltaa ja seikkailujen ihanne pilaa iltasi kertomalla, että kotona vietetty aika on turhaa ja hukkaat elämäsi kallisarvoisia sekunteja kun et seikkaile. Tai se tunne kun kallis televisio ilkkuu sinulle, että tuhlasit rahaa materiaan etkä kokemuksiin tai se tyhjä tunne reissun jälkeen, kun tajuaa miten paljon kotielämää sillä rahalla olisi voinut parantaa.

Entäs sitten kun ymmärtää, että mikään näistäkään ihanteista ei ole toista oikeampi tai absoluuttisempi? Kyse ei olekaan siitä, ettet ole vielä kuullut mikä ihanteista on absoluuttisesti oikein, vaan siitä, että oikeaa tai väärää ei ole. Ne on ihanteita, joilla ei ole linkkiä luonnonlakeihin tai biologiaan.

Joku ihan varmasti suuna päänä tulee sanomaan, että älä usko ja ainoa oikea ihanne on a, mutta seuraava ihminen sanoo että b. Relativismin ymmärtämällä tiedän, ettei heillä ole mitään faktaa taustalla, kyse on vain heidän omista preferensseistään. Ne ihanteet ovat heille hurjan tärkeitä, mutta se ei riitä tartuttamaan niitä minuun.

Okei, muutan suositustani. Älkää lukeko tätä kirjaa, se pilaa elämänne! Seuraavaksi taidankin ottaa lukulistalle kirjan, jonka otsikko loihtii heti "Tässä oikea vastus elämääsi!" :D

Facebook: https://www.facebook.com/kurpitsamaha/posts/2116361625321874

(Photo by Paul Volkmer on Unsplash)

Unohda self-help, täältä tulee self-mylvintä!

Unohda self-help, täältä tulee self-mylvintä!

Vuoteni Kuopiossa ja legendaarinen sukijamies

Vuoteni Kuopiossa ja legendaarinen sukijamies