bodypositive.jpeg

Kurpitsamaha tässä moro!

Kehopositiivisuutta ja esiintymistä rakastava introvertti, joka sekä nauraa että häpeää itseään. Ärtynyt suoli, pömpsä maha ja pää yhtä sekaisin kuin pötsi.

Kyrsiikö sinua huolella ja usein? Älä huoli, sometimes like this!

Kyrsiikö sinua huolella ja usein? Älä huoli, sometimes like this!

Oletko tuittupää? Palaako käpy herkästi? Kuivalevatko kaverisi sinua, selkäsi takana toki, kiukkukuninkaaksi/kuningattareksi? Onko slerba otsassa usein? Vitutus hulmehtii suupielissä?

Minäkin olin, ennen. Revin pelitoppahousuni, pelipitkätkalsarini ja pelialushousuni, kun mikään meni yhtään pieleen, samalla kimeästi kirosanoja kiljuen kuin kiirunapöllö, jonka kiiruna jäi oven väliin.

Tähän kiusallisen vaivaan on kuitenkin lääke. Ei, se ei ole Hirudoid Forte, vaan järjen sanat, jotka kertoo tarina joka vie meidät ensiksi olutkuppilaan ja sieltä Intiaan.

Istuin näet erään naispuolisen tuttavani kanssa jossain kaljakuppilassa keskigebardimaljakot kämmenissä ja kuuntelin hänen loppumatonta tarinaansa heidän tyttöporukan Intian reissultaan. Oli nähty ties mitä eläimiä, vaellettu ties missä ja koettu vaikka mitä romansseja ja uskomattomia huippuuksia. Minä vähän siinä otsapielet kurtussa ja murahtelu kurkussa kuuntelin ja sitten tokaisin, että "Kah joo, kaikkea kivaa, vaan mikäpä reissussa vitutti eniten?"

Kaverini mietti ehkä millisekuntin verran, kunnes hän muisti reissun ärsyttävimmän tapahtuman, joka sai ystävyydet rakoilemaan ja kädet toistensa kurkuille. He olivat nimittäin vaeltaneet koko päivän, eksyneet ja lopulta löytäneet johonkin todella kähmäiseen turistirysään, jossa ei tosin ollut edes ketään turisteja. Yöpaikka järjestyi, mutta ruokaa olisi ihan pakko saada tai koittaisi kuolema.

Kolmen nälkäisen reissussa rähjääntyneen naisen porukka, typötyhjässä vuosikymmenet sitten loistonsa nähneessä syrjäisessä turistimestassa, yrittivät bongata edes jotain avointa ruokapaikkaa. Mutta ei, kaikki kiinni. Lopulta puoliksi metsästä löytyy todella kälyinen pikkukuppila, jonne on ovi apposen selällään auki ja oven päällä Coca-Colan logo. Tänne!

Tyttökööri paukkaisee istumaan ja alkaa selaamaan menuja. Hitto mikä nälkä! Hetkeä myöhemmin itsesuojeluvaisto alkaa kuitenkin voittamaan nälkää. Paikka näyttää niin nuhjuiselta, paikalla ei ole ketään muuta asiakasta ja ruokalistakin on tosi epäilyttävä. Hmm, pakko meidän on jotain syödä, mutta voisi ehkä pelata varman päälle ja ottaa jotain mihin ei kuolla huomenna.

No mutta hei! Mitä jos otetaan oikein kunnon saavi ranskalaisia ja sitten tuota kasviscurryä, siihen ei ehkä kuole. Vaan missäpä on tarjoilija? Onkohan tämä paikka edes auki?

Kivi-paperi-sakset -pelin hävinnyt lähtee ujosti kuvitteellinen hattu kourassaan huhuilemaan tiskille. Huhuu, oliko täällä ketään? Haluttaisiin tilata? Jännäripulit meinaa tulla pikkareihin kun tiskin takaa lattialta pomppaa esille joku kirpeältä hieltä ja sissijuustolta haiseva rastapää, joka todella verkkaiseen ja flegmaattiseen äänensävyyn kysyy, että no mitäpä saisi olla.

Mies osaa sen verran englantia, että tilaaminen onnistuu. Mies laahustaa kuin hidastetussa filmissä tiskin takana olevaan keittiöön kolmistelemaan pannuja ja kattiloita.

Tilauksen tehnyt tyttö palaa pöytään ja pyyhkii hikeä otsaltaan. Olipa kuumottava äijä! Pian kuitenkin taas nauru raikaa, kun muistellaan parhaita kommelluksia ja sitä kun käärme puri Niinaa ja hän luuli kuolevansa, mutta sit selvisikin, että se ei ollutkaan käärme vaan keppi joka raapaisi ihoa.

Seikkailijanaisten huumorintaju alkaa kuitenkin kuivahtamaan kuin pissa hätäisen reisille. Tässä ollaan kohta jo puoli tuntia odotettu, meneeköhän ruoassa vielä pitkään? Vatsat kurnivat kuin betonisekoittimet ja apetta olisi kiva päästä hornimaan haitariin ja äkkiä!

Nou hätä, sieltähän se ukko laahustaa! Hitaasti askeleitaan venyttäen mies laahustaa pöytään tyhjin käsin ja turhia pahoittelematta töksäyttää: "We have no vegetable curry". Naisista kiivain tässä vaiheessa hyppää pystyyn ja huudahtaa, että olisit nyt hemmetin daijudorka kertonut meille aiemmin! Miksi meidän piti puoli tuntia odottaa tätä viestiä?

Mies tuijottaa tyhjyyteen apaattisena ja muut tytöt rauhoittelevat, että nooh nooh, hei otetaan sit pelkästään ne ranskalaiset. Kunhan saadaan jotain. Tuotko pelkät ranut meille sit? Ja tuokin paljon.

Jepulista jee ja mies laahustaa takaisin tiskin taakse ja keittiöön.

Porukka pystyy hetken päästä jo nauramaan äskeiselle tapahtumalle, mutta vähän siinä jo pälyilevät toisiaan kipakoin silmin. Kenenkäs helvetin idea se muuten olikaan kääntyä siitä risteyksestä vasemmalle eikä oikealle? Voitaisiin tällä hetkellä olla jossain oikeassa kylässä, oikeassa ravintolassa, syömässä oikeaa ruokaa? Ja eikös tämä koko helvetin matka ole ollut, nyt kun tarkemmin ajattelee, yhtä vitun paskaa! Ja saatana se lentokin oli myöhässä ja sulta Laura kusetettiin se 20 euronen siellä kentällä ja vittujen saatanoiden vitut!

Turhautuminen ja nälkäkiukku saa porukan vähitellen riitelemään keskenään ja siinä on kaverisuhteet koetuksella. "JA SINÄKIN SAATANA VITTU AINA KORSAAT YÖLLÄ! PITÄISIT SEN TURPASI KIINNI"

Hetki ennen kuin he ovat kaikki toistensa kurkuissa kiinni, he tajuavat ajan lentäneen. Tunti siitä, kun tossukkamies kävi curryn puutetta pahoittelemassa! Missä saatanan helvetin perkeleen hiivatulehtuneessa ulkosynnyttimessä se ruoka viipuu? Porukan kiivain tuittupää nousee pystyyn niin että tuolit lentää ja marssii tiskille. Missä se saatanan ruoka viipyy? Hän yrittää kuikulla tiskiltä takahuoneeseen, muttei näe keittiössä ketään. Mitäs helvettiä? Minne se ukko on mennyt?

Sit hän tajuaa vilkaista alas ja näkee, että mies istuu TISKIN TAKANA lattialla ja tuijottaa pientä matkatelkkaria. Mitä helvettiä! MISSÄ MEIDÄN RANUT!??!

Mies, silmääkään räpäyttämättä valuttaa sanat laiskasti poskipielestään. "We don't have potatoes either".

MITÄ HELVETTIÄ! MIKSI ET KERTONUT? MIKSI ME ON ODOTETTU NYT PUOLITOISTA TUNTIA TURHAAN RUOKAA? OLISIT HETI SANONUT, ETTEI SULLA OLE PERUNOITA!

Mies laittaa televisiota vähän kovemmalle tympääntyneenä, katsoo hetkeksi naista silmiin, kohauttaa olkapäitään ja livauttaa laiskasta suustaan maagiset sanat: "Sometimes like this".

Tätä reissutarinaa kertonut tuttavani jatkoi siitä miten suuttuneita he olivat ja miten joutuivat menemään nälissään nukkumaan ja blaablaa. Minä en enää kuunnellut. Sometimes like this! Sometimes like this! Mikä asenne! Joskus käy näin!

Se hetki, sen fraasin kuuleminen tuttavani suusta, muutti elämäni. Tajusin nimittäin siinä hetkessä, että joskus asioita tapahtuu. Joskus kävi näin. Joskus myöhästyt bussista koska lähdit minuutin myöhässä. Joskus myöhästyt bussista, koska kiimainen koira ei jätä jalkaasi rauhaan. Joskus myöhästyt bussista, koska se lähti 5 minuuttia etuajassa pysäkiltä.

Sometimes like this. Vittumaisia asioita tapahtuu. Tällä kertaa näin päin!

Siinä hetkessä, kun vitutus oikein kurkkua kuristaa, muista ettet voi vaikuttaa enää tilanteeseen. Bussi meni jo. Ruoka jäi saamatta. Kumppani jätti ja koira paskoi sängylle. Voit toki luvata itsellesi, että ensi kerralla olet ajoissa tai näin ei käy, mutta se on ensi kerta se.

Juuri nyt, juuri tässä, se paha asia tapahtui jo. Et voi sille enää mitään. Sometimes like this!

Sinulla on kuitenkin kaksi vaihtoehtoa. Jos bussi jätti, voit joko 1) odottaa seuraavaa bussia tai 2) itkeä, raivota, pilata päiväsi ja odottaa seuraavaa bussia. Siinäpä ne vaihtoehdot.

Minä valitsen nykyään ensimmäisen. Kun pysäkiltä kaasuttava bussi roiskuttaa kurat naamalleni, sanon "Sometimes like this" olkapäitäni kohauttaen. Tottakai se asia minua vituttaa ja saakin vituttaa, mutta joskus käy näin! Eikä sille enää mitään voi! Joten turha siihen vitutukseen on asumaan jäädä, koska paljon kivempaa on hihii, katsoa tuota leikkivää koiranpentua tuolla, hehee, tseh hauva tseh hauva!

Joten kun seuraavan kerran sinulle tapahtuu jotain mikä saa vitutuskäyräsi koholleen kuin kielonkerääjän kullin kevätauringolla, niin lausu taikasanat "Sometimes like this" ja päästä vitutuksesta irti. Se mitä tapahtui, tapahtui jo. Joskus käy niin.

SOMETIMES LIKE THIS! Kaikki mukaan! SOMETIMES LIKE THIS! Anna olla, jäät eloon, ehkä! SOMETIMES LIKE THIS!

Photo by FuYong Hua on Unsplash

Elämä on tuskaa, mutta etsi tuska josta tykkäät

Elämä on tuskaa, mutta etsi tuska josta tykkäät

Parihierontaöljyt pitkin santaa

Parihierontaöljyt pitkin santaa