bodypositive.jpeg

Kurpitsamaha tässä moro!

Kehopositiivisuutta ja esiintymistä rakastava introvertti, joka sekä nauraa että häpeää itseään. Ärtynyt suoli, pömpsä maha ja pää yhtä sekaisin kuin pötsi.

Budapestin parhaat: Budapest, beibi!

Budapestin parhaat: Budapest, beibi!

Budapest, beibi!

Työkaverit ne kekkas, että pitäskö lähteä työporukalla Budapestiin? Oltiin porukalla vain, että sirlimpsis, joo! Ja vot, nyt se sitten toteutui! To - su budapestissä, beibi!

Aloitin torstain lähtöpäivän unohtamalla lompakon kotiin. Siinä mukavasti keho ja mieli virkistyi, kun melko pitkin jaloin ja ikenet stressistä kuivina pari tuntia juoksi julkisille lompuukia noutamaan.

Taisin vähän ylikompensoida stressistä aiheutunutta janoa, koska kentälle päästyäni siivutin pari pulloa vettä ykkösellä. Onneksi melkoisesta turbuloinnista huolimatta lentsikan vessat pysyivät koko lennon auki.

Kun lentsikan kumitassut lopulta koskettivat asfalttia ja käveltiin valehtelematta vartti mutkitellen pitkin kentän ulkoaluetta terminaalialueeseen sisään, oli aika rupea arpomaan kyydityksiä.

Koko matkan kustannus oltiin lähtökohtaisesti pyritty minimoimaan, ja kiitos tämän mitään "yksi majoitus sopii jokaiselle" -judeemeja ei oltu tehty, vaan splitattu yöpymisporukka.

Yksi porukka yöpyy Airbnb:ssä, toinen pienemmässä sellaisessa ja kolmas ryhmä, johon itse kuulun, yöpyy Hotel Hungaria City Centressä.

Ei osattu päättää millä mennään kentältä majoituksiin, niin ostettiin minibusskyyti ja sovittiin, että se jättää meidät pisteeseen, joka on näiden kolmen majoituspaikan keskellä. Reilua jokaiselle, ettei kukaan saa enempää etua kuin muut.

Siinä kun yökymmenen korvilla harhaillaan porukalla kilometrejä etsien hotellia, niin hymy alkoi vähän kuivamaan poskipäille. No mut pieni riuska reippailu parantaa ruokahalua.

Kun lopulta päästiin hotelliin, niin...

Okei, ensin täytyy selventää yksi asia. Minä en ole nirso, en ruoan enkä majoituksen suhteen, kunhan ei ole hometta eikä lutikoita. Tykkään kuitenkin kuvailla faktoja faktoina ja myös tuoda esille ne kähmyiset asiat. Ei siksi, että "siis kauheet voi ei miks täällä on tämmöttiis ou gaadh pakko päästä pois", vaan että "kah, seinässä reikä!", tyyliin että no siinä on.

Budapestin suurin hotelli ei ollut kaikkein uusin. Hulppea se oli! Tai siis on ollut aikanaan hulppea. Vuosikymmeniä sitten. Seitkytluvulla?

Nyt tilalla oli outoa dekadenssia, jossa aikanaan varmasti hienot ja pömpöösit kuparikoristeet ja brodeeraukset vähän ruostuneina ja ränsistyneinä roikkuivat puoliksi reunoistaan käpristyneinä ja irronneina. Mitään ei ollut turhaan uusattu tai pilalle pesty kaltattu, joten kaikkialta huokui vahva mennyt maailma ja kokolattiamaton imemät tuhannet tarinat ja roiskeet.

En tiedä onko Budapestissä paikallista Kaurismäkeä, mutta jos on, kaikki hänen elokuvansa ovat varmasti kuvattu ko. hotellissa. Haikea pianomusiikki vain taustalle soimaan.

Mutta kuten sanottu, minä en valita. Hotelli on nätisti sanottuna aika tuhnuisa, mutta niinhän olen minäkin! Eikun kamat hotellihuoneeseen ja syömään!

Sattui olemaan juuri pyhäinpäivä, jonka takia kaikki hyvät arviot saaneet ruokapaikat olivat kiinni. Sitä ei tietenkään netistä nähnyt, joten käveltyämme turhaan pitkät orkoset parille ravintelille ja kalterit ovien edessä nähtyämme alkoi vähän usko loppumaan.

Mitä jos syödään ihan vain jotain? Mitä vaan?

Ja ohoi, siellä kaukana loistaa pelastus! Istanbul Kebatti!

Ei muuta kuin valtaväylän yli juosten ja nokka kohti pääjuna-aseman huudeja. Siinä asemaa lähestyessä vähän piti alkaa jo pälyilemään ympärilleen, koska jotenkin se seutu ei huokunut välttämättä ylenpalttista turvallisuutta ja lintukotomaisuutta. Oksennuksia ja verilammikoita väisteltyämme pääsimme pizzeriankokoiselle snagarille ja oli aika ihmetellä, miten tämä oikein toimii.

Seinällä oli ruokalistat, mutta myös tiskin alla paistui hyvin kuivaksi palaneita erilaisia ruokakökkösiä ja ranskalaisia. Jotenkin ei yhtään huvittanut ottaa siitä tiskin alta mitään, niin piti yrittää pitkin kauloin älppiä, että mitenkähän saisi tuoretta särvintä.

Tilasin gyros pitan kanalla ja huh, tosiaankin se tehtiin paikan päällä eikä se ollut päivää tirissyt siinä lämpölamppujen alla. Tilasin myös Coca-Cola Zeron, mutta tarjoilija tarjosi normikokista kouraan. Ok, ei jaksa nyt säätää. Ihan sillä, että työkaveri tilasti Grape Sodan ja sai myös Coca-Colan. Ei liene väliä mitä tilaa, niin kokis sieltä tulee.

Itseasiassa jos tarkkoja ollaan, mun piti ottaa gyrosi ranuilla, mutta unohdin siinä paniikissa tilata ne ranskikset. Eräs työkaverini, jonon eka, tilasi ateriansa ranuille. Me kaikki muut oltiin jo saatu ruokamme kun hän vieläkin odotti omiaan. Tai siis puolet hänen ruoastaan oli tullut, mutta ranuja ei missään. Hän vähän alkoi jo kyselemään tiskillepäin, että missä mun ranut?

Tarjoilija ei ymmärrä sanaakaan ja alkaa vähän närkästymään, että mitä tää tyyppi täällä nyt huutelee ja kyselee. Sit kuuluu BING ja tarjoilija avaa MIKROAALTOUUNIN ja ottaa ranut sieltä! Noni, aterasi on valmis!

Paikan ranupolitiikka oli sellainen, että ranut paistetaan aamulla, sit koko päivä tiristellään lämpölamppujen alla. Tai siis ei ne näköjään olekaan lämpölamppuja, vaan ihan vain lamppuja, koska lämpö pitää vielä sit lisätä mikron kautta.

Siinä ristinmerkkiä tein, etten itse ranskalaisia ottanut. Mun gyros oli varsin maittava ja lämmin ihan ilman mikroakin! Nami namskis!

Mulla oli itseasissa ko. ravintolasta hauska anekdootti. Aikanaan vuosia vuosia sitten käytiin kaverin kanssa budapestissä samanlaisessa, oliko jopa tismalleen savassa ravintolassa, ja hän sai heti sen jälkeen helvetillisen suoli-infektion. Yritin kovasti tätä anekdoottia kertoa työkavereilleni, mutta he olivat vain PASI TURPA KII ME SYÖDÄÄN, kun sepostin "ja sit se ripuli väin räjähti näin tufffffplrrrtrtrt" ja tein lehahtavia käsieleitä. Tai olisin halunnut tehdä, mutta minut vaimennettiin ihan lähtökuoppiin.

Mahat täynnä ruokaa oltiin sit vain, että hipsulihei, oiskohan aika mennä nukkumaan.

Alueen vähän ikävämpi puoli näyttäytyi varsin pian, kun kadulla pyöri sekä maksullista naisseuraa ja näimme muutaman hurjemman pahoinpitelyn. Siinä vaiheessa osa päätti, että etenkin naishenkilölle se alue on ehkä piirun liian raffia yöllä yksin kävellä. Ymmärrän valinnan täysin. Itse päätin jäädä hotelliin, koska valkoihoisena miehenä harvemmin uhkaavia tilanteita vastaan tulee.

Siinä hotellin lobbybaarissa vielä yhdet oluset siemailtiin ja naureskeltiin hotellin kuhmuiselle Internet-pisteelle.

No ei muuta kuin hyvää yötä, hotellihuoneeseen suihkuun ja sit hiustenkuivaukseen tällä Aidolla Keskushiustenkuivaimella (TM). Ei voi olla totta miten sympaattisen kamalia nämä ovat! :D Tuosta kun luurin nostaa holsteriltaan, niin putkesta alkaa käymään haaleanlämmin, erittäin pahanhajuinen pöhinä, jolla voi yrittää hiuksiaan sitten höhnöttää kuivemmaksi.

Hyvää yötä Budapest, huomenna kylpylään!

Budapestin parhaat: Kahvilaa etsimässä

Budapestin parhaat: Kahvilaa etsimässä

Miten hiljentää negatiivinen ääni päässäsi? Lue tämä!

Miten hiljentää negatiivinen ääni päässäsi? Lue tämä!