bodypositive.jpeg

Kurpitsamaha tässä moro!

Kehopositiivisuutta ja esiintymistä rakastava introvertti, joka sekä nauraa että häpeää itseään. Ärtynyt suoli, pömpsä maha ja pää yhtä sekaisin kuin pötsi.

Aamun hetki, paras/pahin hetki?

Aamun hetki, paras/pahin hetki?

Herätyskelloni pirisi aamulla rapean raikkaaseen aikaan klo 05:30. Sumuisessa päässäni hetken aikaa pyöri joidenkin läheisteni hyvin vokaaliset ihmettelyt, että miksi, miten ja vielä kerran uudestaan MIKSI, joku vapaaehtoisesti herää tuohon aikaan salikalisemaan?

Minä ymmärrän heidän ihmetyksensä! Ihmetys johtuu siitä, että he eivät tietenkään ymmärrä miltä juuri minusta nämä herätykset tuntuvat. He vain ymmärtävät, miltä se heistä tuntuu. Samalla tavalla minäkin huulet ja silmäluomet pyöreinä ihmettelen, miten joku jaksaa katsoa kaksi (2) leffaa putkeen tai tykkää sienistä.

Yritän nyt kuitenkin kommunikoida sitä, miten se vaikeus on hyvin relatiivista.

Aloitetaan tärkeimmästä. Tietenkään herääminen klo 05:30 ei ole helppoa.

En siis huvikseen tai vittuillessani silloin herää. Enkä todellakaan heräisi siihen aikaan, jos ei olisi aamusalia. Ja kun herään, niin ei, en, ehhetiheijaa-ei, en todellakaan herää pirteänä tai elämänhaluisena.

Minullakin on silmienaluspussien alla vielä yhdet pussit ja jos joku tulisi siinä aamun tuimeessa viisastelemaan jotain, lyödä mäjäyttäisin puolitäydellä kahvikupilla päähän niin että säleet lentäisi.

Mutta siitä huolimatta se aamuherääminen on "omalla tavallaan helppoa", kun siihen lisää pienen pakon. En minä sitä aamusalipäätöstä silloin aamulla tee, vaan tunti on varattu parhaimmillaan jo viikkoakin etukäteen. Pakko mennä kun on varattu. Pakko tekee kaikesta helpompaa.

Mihin sitä aamuheräämisen vaikeutta voisi verrata? No vaikka siihen, että haluaisi ottaa buffassa toisen lautasen ruokaa, muttei saa. Tai siihen, että kengissä tai alushousuissa on kivi, joka hiertää kiusallisesti vaan ei kipeästi. Inhaa, muttei mieltä kääntävän kamalan mahdottoman hirveää.

Okei okei, no helppohan se on herätä, mutta entäs ne lukuisat nahkeat sekunnit heräämisestä siihen, kun lopulta astuu ovesta ulos. Niin monta sweet sweet mahdollisuutta luovuttaa.

Tjahas, ulkona sataa, vois skipata. Tjohos, aamupalabanaani on vanhentunut, vois skipata. Tjehes, Neloselta tulee Astral-TV:n uusinnat, vois kääriytyä peittoihin ja jäädä kaakaomuki kädessä katsomaan niitä.

Ihan validi pointti. Ei, tämä ei ole helppoa helppoa silleen, että ei edes tekisi mieli antaa periksi kiusauksille. Mutta se on helppoa sillä tavalla, että kun vain puree hammasta tosi kovaa, niin kyllä sen sietää.

Vaikeutta voisi verrata siihen, että olet kaupungilla matkalla johonkin ja kadulla edessäsi kävelee kaksi ihmistä rinnakkain tosi hitaasti. Eikä edes herttaisia vanhoja mumpseja tai papseja rollaattoreineen, vaan jotain ihan vain randomeja tervejalkaisia.

He täyttävät koko jalkakäytävän ja aina kun yrität pujahtaa jostain ohi, he lähes taianomaisesti heilahtavat siihen suuntaan blokaten taas tien. Ja herranjumala, että heillä ei ole kiire. Ehei, ei ole kiire, ei. Siinä läpsytellään menemään kuin kaikki maailman aika olisi, jumaperkelauta!

Mitäpä siinä tilanteessa asialle voi? No voi purra hampaat hammaslääkärikuntoon ja vain kestää.

Tai sit voi antaa tuskalleen periksi, päästää kevätaamujen metsänlaidoista tutun hirviuroksen korskean mylvähdyksen, heitellä kukkurallisia kourallisia ulosteita näiden kuovien päälle ja sit juosta kivisin pohkein alasti pitkin Helsingin katuja väistellen sinua jahtaavia poliisipartioita.

Okei, tottakai jälkimmäistä aina silloin tällöin tapahtuu, kellekäpä ei. Noin yleensä kuitenkin pokka pitää. Ei mahdotonta tämäkään.

No okei okei okei, nyt olet herännyt, pakannut salikassin unohtaen pyyhkeen joten pefletteihin pyyhkimistä on taas luvassa, kävellyt metrolle, metroillut kaupungille, kävellyt salille, astunut sisään, moikannut respaa, vaihtanut vaatteet pukkarissa, käynyt kuudennen kerran hätäaamukakilla, täyttänyt juomapullosi ja seisoa tai istua töröttänyt partiopojan lailla tunnilla kellon tikittäessä kohti pykälää.

Mutta entäs sit se vaikein: itse aamu-urheilu per sé. Että miksi et nyt sit vain jäisi hohhailemaan ja puhaltelemaan huuliesi välistä hellästi töhöilmaa munaskuihisi? Mikä saa näin aamutuimaan sinun ramppasi kalkattamaan ja poforit täysille?

Tähän on helppo kaksiosainen vastaus. No siis ensinnäkin, jos mä menisin aamusalille treenaamaan yksin ihan vain jotain omaa ohjelmaa, niin varmasti menisi hohhailuksi. Makoilisin matolla huokaillen ja kierien ja sit istuisin puoli tuntia reidenlähennyslaitteessa lukien ET-lehdestä uusimmat antennivirkkuupipomuotituulahdukset.

Mutta vot avot kun on ohjattu jumppa, niin siinä ihan eri tavalla saa itsestään irti. Pakko saaha. Viimeistään siinä vaiheessa, kun ohjaaja tulee seisomaan viereen ja kiljuu korvaan kovempaa TÄYSIÄMPÄÄ vielä kovempaa, niin eipä siinä tohdi mitään seitsemän kohdan vastalausemonologia alkaa virittelemään serenadin lailla ilmoille.

Mukavasti unohtuu kaikki höpöhöpö-haihattelut tyyliin "maanantaina tein maksimitreenin, niin tänään voisi vähän vain palautella, kun on aamukin ja kaikkea". Ei kun nulpukat kaakkoon vain ja verenmaku keuhkotiehyeisiin! Mukavasti opettaa nöyryyttä, perkele!

Siinä kun näön hämärryttyä kurkkua kovin kuristaessa ei ole enää ihan varma, että eikö ole juonut tarpeeksi vai ohjaajako se tarttui pillistä kiinni skipattuani yhden vastuksenlisäyksen, niin homma on loppujen lopuksi aika helppoa.

Ei siis helppoa missään nimessä silleen, että ei tuntuisi pahalta. Tottakai tuntuu. Tosi pahalta! Pahemmalta kuin Edelmannin joulukonsertin eturivissä.

Mutta se helppous tulee siitä, että itsekuria tai mielenlujuutta ei sinänsä tarvitse yhtään. Muut käskee, sinä itket ja teet. Helppoa kuin heinän syönti.

Että siinäpä siis se syy, miksi aamusalit ovat minulle verrattaen helppoja.

Ainoaksi oikeaksi oikeasi haasteeksi jää vain se, että millä someen pursotetulla pröystäilypostauksen häshtägillä saisi kaikkein eniten ärsytettyä vähemmän aamuvirkkuja ihmisiä.

Risuaita earlybird, risuaita aamulife is the bestest juttu, risuaita aamusalilyfe 4-aina

(Photo by Matthew Henry on Unsplash)

Esiinnyn Body Posi -messuilla 12.1.2019

Esiinnyn Body Posi -messuilla 12.1.2019

Penni ajatuksistasi

Penni ajatuksistasi