bodypositive.jpeg

Kurpitsamaha tässä moro!

Kehopositiivisuutta ja esiintymistä rakastava introvertti, joka sekä nauraa että häpeää itseään. Ärtynyt suoli, pömpsä maha ja pää yhtä sekaisin kuin pötsi.

Konsulentti maistattaa

Konsulentti maistattaa

Pitkästä aikaa asiakasprojektissa!

Olen mä tietty ollut myymässä projekteja, jollain tavalla sorkkinut projektien taustalla, tuskaillut projekteja ja välillä pari riviä koodia auttamiesmielessä turauttanutkin, mutta ihan silleen oikeasti osana projektitiimiä olemisesta on kyllä aikaa. Mitä, pari kolme vuotta ehkä.

Kyse on konsulttikeikasta. Mennään kolmen hengen tiimillä heittämään asiakkaalle vähän speksiä ja tuottamaan matskua. Eikä se nyt meidän firmassa ole jeesuksen kaltainen ihme, että chiefit tekevät myös "oikeita töitä". Mutta kun kolmen hengen tiimistä lisäkseni toinen on myös chief, niin onhan siinä vähän tunnelmaa, että nyt on lähdetty isot pyssyt paukkuen ja laulaen liikkeelle. Että jumalauta, nyt konsultoidaan tapetitkin seinistä!

Mullahan ei henk.koht. sinänsä ole mitään koulutusta tai edes ihan viivasuoraa kokemusta konsulttikeikoista ole, mutta toki IT-ura on tällaiseen hyvin koulinut. Samaan aikaan on parrakkaan veteraaninen olo. Onhan sitä tullut tehtyä ja nähtyä ja maileja alkaa olla enemmän takana kuin naapurin Ladassa. Toisaalta sit on tosi ymmyrkäsilmäinen junnuolo ja oppimishattu päässä, että mites nämä tällaiset projektit nyt oikein toimiikaan ja mitä mun pitäisi tehdä.

Ehkä juuri tämän takia jotenkin oikein skarppaamalla skarppasin ja esitin senioria. Tiedätkö, oikein polvet suorina kävelin ja jämäkästi kättelin. Seniori talossa, melkein huutelin vieraisiin asiakkaan pöytiin.

Jotenkin kuitenkin ihan pikkusen se seniorikonsulttifiilis alkoi sormista lipeämään, kun oltiinko oltu tyyliin ensimmäinen tunti tällä uudella asiakkaalla, niin kuiskaan työkaverilleni: "tuijota mun haaroja ja sano jos näet jotain kummallista".

Niin, repäisin sit farkkuni nivusista palasiksi kun lattialla konttailin.

Nooh... Jos jotain kokemus on opettanut, niin ei sitä miten välttää mokia, vaan mitä tehdä sit KUN mokaa. Pidä pokka.

Enpä minä tuostakaan niin kovin hätkähtänyt. Ka! Kappas kehveliä! Pitkällä jalalla korvat luimeina mennä lipsin vessaan ja niska väärällään kuikuilin, että minkä verran kalmankelpeä ihoni näkyy nivusreiästä. Sieltähän se paistoi.

Hetken siinä aprikoosioin, että alakerran ruokalassa taisi olla tummansinisiä lautasliinoja, että hakisiko sieltä pari ja tunkisi farkkujen sisäpuolelle reikäkohdalle. Ehkä ne naamioisivat sitä reikää sen verran, ettei sieltä nyt nivuskarvoitus sentään rehoita.

Näin kuitenkin sielujeni silmin edessäni mahdollisen tilanteen. Haastattelu on alkanut ja yritetään murtaa jäätä parilla kepeällä vitsillä. Haastateltavalla nuha. Kysyn, tarvitseeko hän paperia? Ja samantien hän alkaa kirkumaan, kun nivusistani alkaa tursuamaan lautasliinoja neukkarin lattialle.

Jos jätän ne liinat laittamatta, ajattelin. Senioripäätös!

beta.finnkino.fi - kätevää, mutta totta!

beta.finnkino.fi - kätevää, mutta totta!

Sori nyt taas naapurit

Sori nyt taas naapurit