bodypositive.jpeg

Kurpitsamaha tässä moro!

Kehopositiivisuutta ja esiintymistä rakastava introvertti, joka sekä nauraa että häpeää itseään. Ärtynyt suoli, pömpsä maha ja pää yhtä sekaisin kuin pötsi.

Pitäisi vs pakko

Pitäisi vs pakko

Pitäisi vs pakko

HUOM: Tämä ohje soveltuu "pitäisi"-ihmisille, jotka eivät saa mitään aikaan, mutta tuntevat jatkuvaa syyllisyyttä siitä kun eivät saa.

Sain tänään erittäin suuren ahaa-elämyksen sanan "pitäisi"-ongelmasta. Avauduin silmät kosteina miten elämä on niin kovin rankkaa kun aivot ja vihkot pursuaa asioita, joita *pitäisi* tehdä. Pitäisi siivota, pitäisi laittaa kämppää, pitäisi venytellä, pitäisi syödä muutakin kuin paskaa purkista, pitäisi katsoa kaukaisuuteen silmiä räpytellen tai sit pitäisi katsoa Frendejä tai pitäisi lukea tai pitäisi nukkua.

Pitäisi.

Ja sit hirveä syyllisyys kun makaakin sängyllä x-asennossa ja räveltää miljoonatta kertaa iltalehden ihanimpia uutisotsikoita loopissa läpi. Pitäisi. Mutta en tee. Mutta pitäisi. Mutta en tee. Ja jos teenkin yhden, niin syyllisyys ei hellitä, koska sit pitäisi seuraava.

No tähän uikutukseeni tuli aivo-oppineelta vastapalloon oikein pesäpallomailan voimalla, että sana "pitäisi" on kustakin paskempaa. Eikä siitä pahempaa sanaa maan päällä ole, paitsi "pitäisikö" ja se sana jolla kuvataan ääntä, joka tulee koiran oksentaessa yöllä sohvalle.

Syy "pitäisi"-sanan huonouteen on pitkälti biologinen. Ihminen on siitä erikoinen eläinlaji, että se pyrkii mukavuuteen ja jopa laiskuuteen. Ihan biologisista syistä, koska olemme kaikesta kuussa käymisestä ja fidget spinnereistä huolimatta edelleen joiltain osin hyvin alkukantaisia. Pitää säästää energiaa, että mammuttivarastot riittää pidemmälle. Tästä syystä ihminen on näätäeläimiäkin parempi luumuilemaan ulos *turhista* tehtävistä. Aivot ovat virittyneet keksimään tapoja päästä eroon muka pakollisista tehtävistä. Samaan aikaan yksi syy ihmisen ylivertaiseen älyyn on aivojemme tapa pystyä saavuttamaan tavotteita. Vaikkei siltä aina tunnu, niin aivot ovat erinomaisia määrittämään ja saavuttamaan tavotteita.

"Pitäisi" sanan ongelma on siinä, että se tipahtaa ekaan laariin kuin kissa uuninpankolta. Pitäisi, eli ei oikeasti ole pakko. Ja kun ei ole pakko, aivojen "tavoitetumake" ei aktivoidu, vaan sen sijaan aktivoituu "keksi tekisyitä ettei tartteis" -tumake. Noin hyvin aivojen tumakkeiden nimiä kärjistäen.

"Pitäisi siivota", eli ei ole pakko. Jos en siivoa tänään, kämppä on huomenna millin likaisempi, mutta siinä se. Kun ei ole pakko, tarvitsen valtavasti enemmän energiaa siivoamiseen kuin jos olisi pakko. Jos olen laiskanpulska pitäisi-ihminen, se energia ei tule riittämään. Ja jos riittääkin, sit se ei riitä toiseen vielä tärkempään "pitäisi"-asiaan.

Pakko on eri. Pakko on hyvä. Pakko on pakko. "Bussi lentokentälle lähtee 2 tunnin päästä, minun on pakko pakata ennen sitä tai joudun lähtemään munasillani Kreikkaan".

Sulla voi jumalauta olla puolen vuoden "pitäisi pakata" takana, eikä ole mitään muuta tapahtunut kuin pieru perseestä ruplattanut. Mutta heti kun on pakko, niin ramppa kalkattaa niin saatananmoista vauhtia, että kapsäkit sojottaa pystyssä eteisessä ja vielä ehtii kusella käydä ennen bussille juoksemista. Fyysisesti ehkä raskasta, mutta henkisesti helppoa kun on PAKKO.

Aivokemiallisesti pitäisi ja pakko eroavat. "Pitäisi" ei aktivoi ihmisen tavoiteorientoituneita osia aivoista. "Pakko" aktivoi. Siksi pakko onkin niin hyvä kokki ja siksi pakon edessä on niin älyttömän helppo toimia. Aivokemiaa.

No mitä tästä voi oppia esim. painonhallintaan, itsensä hyväksymiseen tai parempaan elämään?

Aloitetaan siitä mistä pitää oppia eroon. "Pitäisi laihduttaa" on maailman hyödyttömin fraasi. Hyödyttömämpi kuin nunnan nännit. Itsekin olen sen monta kertaa ääneen sanonut matkalla jääkaapille ja sit pizzarasvaisilla sormilla heristänyt sormea ylemmille voimille, ETTÄ KA MIKSI TAAS EPÄONNISTUIN! No siksi kun ei ollut pakko.

Ihan sama vaikket käyttäisi laihdutussanaa, silti se ei toimi. "Pitäisi syödä terveellisemmin". Et syö. "Pitäisi hyväksyä itseni". Et hyväksy. Koska sun ei ole pakko.

Tapa saada aivot pelaamaan samassa joukkeessa kanssasi on tarjota aivolle pakkoa ja siten aktivoida aivojen helvetillisen hyvä kyky saavutta tavotteita. Kun on pakko.

Ai "PAKKO LAIHDUTTAA"? TURPA KIINNI ANTAKAA MUN PUHUA! Joo, ei, jooei, eijoo, puoliksi.

Nimittäin pakon paras partneri on tavoite. Pakko aktivoi aivosolut, mutta se aktivoi aivosolujen tyhmänlipseät työläissolut, jotka kyllä paiskivat töitä aivosoluniska aivosolulimassa, mutta ne eivät mieti onko se määränpää fiksu. Siksi pakkoon kannattaa aina liittää riittävästi etukäteen pohdittu tavoite.

Jos tavoitteenani on kämppä, joka on edes hieman siisti, minun on valitettavasti pakko imuroida keskimäärin edes kerran viikossa. Tai ostaa siivoja. Siinä ne vaihtoehdot. "Pitäisi imuroida" on täysin hyödytön, mutta "Jotta saavutan edes hieman siistin kämpän", eli tavoite, "minun on pakko imuroida edes kerran viikossa", eli pakko.

Nyt pakolle on annettu partneriksi tavoite. Pakko saa aivoni ja siten kehoni töihin, mutta fiksu tavoite varmistaa, että en tee sitä pakkoa turhaan.

Jos tavoitteeni on niin puhdas kämppä, että lattiastaan voi peilata itseään, niin sit mun on pakko siivota joka päivä. Ja nyt korvat tännepäin, tämä on tavoitteiden miettimisen paras puoli! Nimittäin kun aloittaa tavoitteesta ja sen jälkeen muodostaa siihen liittyvät pakot, voikin vielä kerran tehdä sanity checkin onko tämä elämää jota haluan. Joo, täysin putipuhdas kämppä olisi kiva, mutta koska se vaatisi joka päivä siivoamista, niin ääh. En tahdo. Eli nyt en edes läbällä ja vitsillä sano, että "pitäisi siivota joka päivä", vaan voin heti päättää, että täysin siisti asunto on liian tiukka tavoite, koska siihen liittyvät pakot olisivat liian iso hinta maksaa.

Äläkä koskaan aloita pelkästä pakosta. "Pakko käydä kolmesti viikossa lenkillä" on tosi typerä pakko, vielä, jos sinulla ei ole mitään tavoitetta mihin sen liität. Sit kun sulla on tavoite, vaikka laihtuminen, voitkin ymmärtää, ettei se 3 lenkkiä viikosssa välttämättä olekaan pakko. Tai ainakaan ainoa pakko. Mutta jos tavoitteesi on juosta maratooni syksyllä, niin sitpä se taitaa valitettavasti olla pakko. Riippuu tavoitteesta! Siksi aloita aina tavoitteesta.

Ja PUMM, kuin nyrkki maksaan, nyt päästään tästä tulleeseen oivallukseen: lempeä tiukkuus.

Lempeä tiukkuus ei ole sitä, että "pitäisi laihduttaa" vaihdetaan muotoon "pitäisi syödä fiksummin ja hyväksyä itseäni enemmän". Lempeä tiukkuus on sitä, että TAVOITE hilataan alaspäin. Ehkä mä en tartte sixpäkkiä, koska siihen liittyvät pakot ovat mulle liikaa. Ehkä mun tavoitteeksi riittää hyvä itsetunto, vain hieman pumpsakka keskivartalo ja kolesterolit kunnossa kuin koiralla korvat. Tämä on se lempeys. Ja sit se tiukkuus on se, että tuon tavoitteen palastelee pakoiksi ja sit jumalauta tekee ne pakot. Mutta koska tavoite on lempeän matala, niin niitä pakkoja ei tule miljoonaa, vaan vähän ja aika helppoja. Mutta ne onkin sit pakko tehdä. Ja koska on pakko, aivokemia auttaa sua tekemään ne.

Oma esimerkkini on se, että vihaan pakkaamista. En tiedä miksi, mutta en vain saa pakattua vaikka PITÄISI. Ja saatana minä siinä seisoin ja kuuntelin tätä pitäisi vs pakko -selitystä ja kiskoin korvani melkein juuriltani irti kun tajusin, että SIKSI EN PAKKAA KUN EI OLE OLLUT PAKKO! Nimittäin kyllä minä joka saatanan kerta olen lopulta pakannut, mutta se pakkaaminen on alkanut vasta sillä saatanan sekuntilla, kun pitäisiinistä on tullut pakko, eli kello on iskeytynyt "2 tuntia lähtöön" ojentoon.

No minähän saatana otin kynät ja paperit ja oikein kieli keskellä suuta oikein piirtämällä piirsin tussi tanassa tämän itselleni auki. Ulkosynnyttimeen koko "pitäisi" ja tilalle pakko. Mutta kuten yllä olen kuvannut, ei pidä myöskään aloittaa suoraan siitä pakosta. Vaan tavoitteesta.

Mikä on tavoitteeni? Päästä aamulla hyvin nukkuneena ilman stressiä ysärijysärifestareille JA BAILATA JUMALAUTA SIELLÄ KUIN JALKAPUOLI HIRVI! Okei, hyvä tavoite, 5/5. No mitä silloin on pakko tehdä? Minun on pakko pakata ajoissa. Minun on pakko tietää, mitä "ajoissa" tarkoittaa! Ahaa! Aloitanpa tekemällä aikataulun milloin pitää olla mitäkin valmiina. Ja pamm, aikataulu on itsessään jo pakko, koska se saa aivot pakkomoodiin. Okei, vihaan pakkaamista. No, munpa onkin sitten pakko etukäteen tehdä lista mitä pakkaan ja pakko jakaa pakkaaminen kolmeen osaan. KABLAMM! NEWT! KAYO! Eikö saatana, ekaa kertaa eläissäni, pakkaaminen ole ollut helppoa kuin pöntölle kuseskelu! Kyse oli vain siitä, että olin käyttänyt aina tähän asti pitäisi enkä pakkoa. "Pitäisi pakata" ja sit en pakkaa ja metrin kyrpä otassa vituttaa. "Haluan levänneenä huomenna festareille, joten pakko pakata ajoissa" ja homma toimii kuin pläkki!

PS. Jos sana "pakko" aiheuttaa sinussa todella negatiivisia tunteita, kokeile korvata se "pitää" tai "täytyy". Mutta älä koskaan laita siihen konditionaalia. Ei "pitäisi" tai "täytyisi", koska silloin aivokemia vaikeuttaa tekemistä, ei helpota. Jotkut ovat myös kertoneet, että "kannattaa" toimii hyvin, etenkin tavoitteeseen lisättynä, etenkin asioihin joilla ei ole ehkä niin selkeää deadlinea. "Minun kannattaa kusettaa koira heti töistä tultua" esimerkkinä. Ei ole pakko, mutta helpompaa kuin kolmelta aamuyöllä pimeässä sohia koirankusisia kumppareita jalkaan. Itse olen enemmän pakkomiehiä ja mulla pakko toimii sanana parhaiten. Jollain toisella joku toinen sana. Mutta ei kellään "pitäisi".

Tympiikö siivota? Ehkä olet energiaprofiilia 2, mutta meillä on sullekin ratkaisu

Tympiikö siivota? Ehkä olet energiaprofiilia 2, mutta meillä on sullekin ratkaisu

Imuria myymässä

Imuria myymässä