bodypositive.jpeg

Kurpitsamaha tässä moro!

Kehopositiivisuutta ja esiintymistä rakastava introvertti, joka sekä nauraa että häpeää itseään. Ärtynyt suoli, pömpsä maha ja pää yhtä sekaisin kuin pötsi.

Imuria myymässä

Imuria myymässä

Tänään ei ollut hirveän hyvä päivä.

Tämä päivä alkoi nimittäin itseasiassa jo eilen. Tai oikeastaan, tämä päivä alkoi jo toissapäivänä. Toissapäivänä nimittäin viimeistelin yhtä lukuisista kämpääni asumiskuntoon laittamisen tehtävistä, eli tavaroiden luopumista. Olin siinä yhden lauantain jo myynyt katukirpparilla tavaraa ja 5 päivää kantanut pikkutaaraa kierrätykseen ja roskiin.

Paljon tavaraa oli jo vaihtanut hiippakuntaa, mutta päättelin, että muutamat isommat ja hankalammin kierrätettävät tavarat voisi yrittää poistaa myymällä ne internetin kirpparipalstalla. Ajattelin pyytää jotain euroa, paria, viittä per tavara, että kauppa varmasti kävisi ja pääsisin niistä kapineista eroon. Vaatteet kun on helppo dumpata uffin lokeroon ja pikkusälä pistää roskiin, mutta tyyliin digitaalinen vaaka, imuri tai jalkalamppu menee tosi paljon huonommin mihinkään. "Kierrätän myymällä", oli ajatukseni. Luonto kiittää.

Olenhan mä toki kuullut internetin kirpparipalstojen yv/av/jono-helvetistä, mutta naureskelin vastaleikattuun pullanmuruiseen partaani ilmoitusta naputellessa. Hehee. Ei mulle. Mä teen fiksummin. Oikein kirjoittamalla kirjoitin SAPS LOK PÄÄLLÄ, että tehdäänpä tästä kaikille helppo. Tuutte haette tavarat sunnuntaina illalla ja siinä se.

No hommahan itseasiassa toimi pääosin hyvin. Aika moni niistä tavaroista ei ketään kiinnostanut. DVD:t ja CD:t eivät mene enää edes ilmaiseksi kaupaksi, joten niiden loppusijoituspaikaksi tuli jätekatos. Mutta samaan aikaan mukavan monta pakaasia vaihtoi omistajaa. Meni juomapulloa, meni vähän rispaa digiboksia, meni vaikka mitä. Juurikin silleen kätsysti, että puhelin piippaa "voiko tulla hakeen?" ja mä loihtimaan, että "voi" ja eikö helvetti kohta ole ostaja ovella rahamyntti kourassa ja homma done. Niinkun miehet ja naiset ainain! Homma toimi kuin plakki!

Mutta niin. Pääosin toimi hyvin. Ei sataprosenttisesti hyvin. Nimittäin siinä oli ihan sellaista pientä obstaakkelia tuon imurin kanssa. Itseasiassa ihan ensimmäinen kommentti siihen ilmoitukseeni tuli juurikin imuriin. Se "komsu" oli just sellainen kaikkien vihaama "av, voisin mä tän ottaa, en ehdi tänään hakeen mutta varmaankin huomenna" -häsellys. Että tyyliin en mä tätä varmaankaan osta, mutta pilaa pari iltaa elämästäsi kun arvailet ostanko vaiko enkö. Tattis 5/5!

Hälytyskellojen olisi pitänyt soida kovaa niin että korvavaikut lentää seinälle ja siivooja pitää kutsua. Olisi pitänyt poistaa koko helvetin kommentti heti ja ilmoittaa, että puimuri on vielä vapaa kuin leopardileggingseihin pukeutuva Tirtta-täti pikkujouluristeilyllä viikko avioeronsa jälkeen.

Enpä poistanut. Ajattelin, että nooh, pistän viestiä että hän ilmoittaisi ottaako vaiko ei.

No mäpä pistin! Oikein sormet tikkuojossa naputtelin, että laitatko gubbe yksityisviestiä. Korvat saatanan höröllä kiikkustuolissa pää kenossa kiikuin ja kuulostelin, että kilkkaako kone viestin merkiksi. Ei kilkkanut.

Parin tunnin odottelun jälkeen laitoin hänelle yksityisviestiä. No tän hän kyllä huomaa!

Ei vittu pihaustakaan. Ei saatana pihaustakaan. Ei perkele pihaustakaan. Ei helvetti pihaustakaan.

Tungin lukulasit vielä syvemmälle silmiini ja rasvasin kirjoitussormeni ja oikein AAPISKUKKO kädessä saatana tavasin sinne kirpparipalstalle, hänen nimellään tägättynä, että pistäisitkö ostaja viestiä ostatko.

JA SIT KUULOKOJE TÄYSILLE ETTÄ KILISEEKÖ KONE VIESTIN MERKIKSI? Ei kilissyt. Ei perkele kilissyt. Saatanan syntymästään äänetön hiiri huopatossutehtaallakin punpuliin käärittynä olisi hiljaisempi kuin se ostaja oli.

Siinä sit 24h odoteltuani metrin muna otassani lörpäten olin silleen hattua kourasta, että ei voi muuta sanoa kuin hattua vittu nostaa tällekin hommalle. Oharit. Oikein klassiset kirpputorioharit.

Ka eipä siinä sit muuta kuin jonon seuraavalle ihmiselle viestiä. "Hei sinä jonottaja nro 2. Imuri olisi vapaa. Otatko?". Tägäsin oikein nimellä. Pistin yksityisviestiä perään.

Ei vittu pihaustakaan. EI PER-KE-LE PI-HAUS-TA-KAAN!

EI NYT PERKELEEN VITTU TAAS! EI NYT VITTUJEN PERKELEIDEN VITTUJEN PERKELEIDEN TAAS! HAKEKAA NYT JOKU VITTU SE SAATANAN IMURI! VITTUAKO TE HUUDATTE NIITÄ KAPINEITA JOS TEITÄ EI VITTUAKAAN KIINNOSTA SAATANAN PERKELEEN JUMALAUTA KUSEVA KUOHITTU KAPINEN KULLI-KÄPYTIKKA VASTATA NIIHIN MUN KÖNTTÄSIN KÄSIN SAATANAN KIRJOTTAMIINI VIESTEIHIN!

Kyllähän mä siinä hetken ilkamoin ajatuksella, että viskaan koko saatanan imurin biojätteeseen ja kusen päälle ja pistän sit kuvan palstalle, että sieltä kuopikaa saatana PITKÄLLÄ KÄDELLÄ POHJAA PITKIN kompostin seasta itsellenne imuria ja ei, ei tarvii yv av jonotella eikä hinnasta tinkiä, sen kun haette.

Noniin! Stop nyt! Hetkinen! Heihei! Mistäs tällaista kiukkua nyt oikein pursuaa!? Sometimes like this! Hehee! Ei se elämä tähän lopu. Kaikki on hyvin. Kaikki on hyvin! Eihän tässä ole vasta käynyt kuin kahdet oharit. Arpiset mammakirpparipalstailijat nauroivat kainaloihinsa röhönaurua, että KAHDET OHARIT VOI VOI MITEN KESTÄT ja vilauttivat, että siellä keskiverto-ohareita tulee 600 putkeen ennen kuin saatana kehtaa asiasta edes voivotella ja uikuttaa.

Puuh. Okei, kaikki hyvin Kyl tää tästä. Kirjoitan sit myynti-ilmoitukseen, että muutetaanpa sääntöjä. Ensimmäinen joka laittaa minulle yksityisviestiä, että tulee hakemaan imurin annettuun aikaan, saa sen.

Noh, sieltä sit saapuu yksi viesti ennen määräaikaa, että mä voisin ottaa. Paljonko maksaa? Mikä merkki? Siinä ihan ujosti mulla suupielet nykii, silleen semipahalla tangentilla alaviistoon, että ka kovasti muistelen siinä ilmoituksessa olleen oikein omin kätösin ottamani foto ja oikein isolla fontilla töröttämässä ja hintakin, mutta aah okei, hän ei kännykällään niitä jotenkin näe. Okei okei, tässäpä mallia ja hintaa.

Joo, hän tulee noutamaan...

JEE! Loppu hyvin, kaikki hyvin!

...jos imurissa on pölypussi.

No minähän en ihan silleen tarkalleen 100% prikulleen juuri tismalleen tiedä, onko siinä imurissa pölypussia.

Ehtisinkö katsomaan? No enpä oikein, kun olen töissä ja salilla (joka ei sekään mennyt sit ihan kerralla lapaan).

Okei. Eli kunhan illalla lopulta pääsen kotiin, tsekkaan onko imurissa pölypussia. Ostaja ostaa, jos on.

Kynä kädessä ja viivotin päässä tein vähän mielessäni tällaista helvetin loogista vuokaaviota illan varalle, että milläpä askelmerkeillä sit päästään tavoitetilaan

- Vaihtoehto a: JOS imurissa on pölypussi, NIIN LOOGISESTI ilmoita ostajalle, että saa noutaa. STOP. Vaihtakaa tavara ja raha. STOP. Jos ostaja ei vastaa viestiin tai tekee oharit, mene kohtaan b

- Vaihtoehto b: JOS imurissa ei ole pölypussia, NIIN LOOGISESTI ilmoita ostajalle, että pussia ei ole. STOP. Sen jälkeen hae varastosta rautasaha. STOP. Sen jälkeen SAHAA SE SAATANAN IMURI JUMALAUTA AIKA TISMALLEEN YHDEN PERKELEEN KILON PALASIKSI, TUNGE NE PERKELEEN PALASET SAATANA RISMAN MUOVIPUSSEIHIN JA KANNA NE PERKE-HELVETIN-LEEN MUOVIPUSSIT TALOYHTIÖN JÄTEKATOKSEEN SEKAJÄTTEESEEN JA LOPPASE KANTTA KIINNI NIIN KÄSITTÄMÄTTÖMÄN KOVAA, ETTÄ KALLION KIRKON PULUT PASKOO OMIIN HOUSUIHINSA JA HUHUILEE, ETTÄ MIKÄ SE ÄÄNI, MIKÄ SE ÄÄNI, MIKÄ SE ÄÄNI, NO VITTU IMURIN MYYMÄTTÖMYYDEN ÄÄNI SAAAAAAAAAAAAAAAATANA!!!

Myös sellaista loogista vuota tässä vähän funtsin pikkupäässäni, että seuraavan kerran kun on jotain nettikirpparilla myytävää, niin viskoa lipsin ihan sukkana parvekkeelta metsään ne tavarat.

Ei nyt välttämättä ollut 5 euron arvoista tämä prosessi.

Pitäisi vs pakko

Pitäisi vs pakko

Halloween 2015

Halloween 2015