bodypositive.jpeg

Kurpitsamaha tässä moro!

Kehopositiivisuutta ja esiintymistä rakastava introvertti, joka sekä nauraa että häpeää itseään. Ärtynyt suoli, pömpsä maha ja pää yhtä sekaisin kuin pötsi.

Hyvää syntymäpäivää, muuttolaatikkoni!

Hyvää syntymäpäivää, muuttolaatikkoni!

Nyt seuraa tärkeää julistusta aikaansaamisen ja itsensä hellän hyväksynnän kiperästä balanssista.

Nytkun/sitkun elämä on sinänsä aika helppo käsite. Ei vain ole yhtäkään syytä elää sitkun, joten ainoa oikea vaihtoehto on nytkun. Joo, helpompi sanoa kuin toteuttaa, mutta silti ideologia on yksiselitteinen.

Mutta sitten mennään hieman vaikeammille vesiliplatuksille kun pitää yrittää aprikoosioida miten suhtautua, esimerkkinä, sellaiseen osaan omaa ylipainoaan josta pitäisi päästä terveyden takia eroon.

Nyt on kaksi hieman vastakkaista faktaa. Toinen fakta on se, että tällaisen henkilön tosiaankin kannattaa tiputtaa ylipainoa koska juuri hänelle se vaikuttaa terveyteen. Toinen fakta on taas se, että pitäisi olla itselleen lempeä, hyväksyä itsensä sellaisenaan, jne.

Eivät nämä tietenkään ole suoraan päinvastoin-vastakkaisia, mutta vähän kuitenkin sellaiset vastavoimat. Siinä saa yliskamarin lanttuparka pähkiä kuuppa pinkeänä, että milloin harjoittaa ehkä kurinalaistakin määrätietoisuutta ja nähdä parannettavaa ja milloin laittaa käsi omalle olkapäälleen ja sanoa, että kaikki on ihan hyvin just nyt.

Täysin eri aiheen tiimoilta ihan sattumalta löysin erinomaisen esimerkin tästä aiheesta, joka auttoi ainakin omia aivoröppösiäni paremmin ymmärtämään tämän dilemman.

Nimittäin minä olen laiskanlipsakka miekkonen mitä tulee tympeisiin isotöisiin kotitöihin, kuten sängyn alta imurointiin, verhojen ikkunaan laittamiseen tai ikivihokkiini muuttotavaroiden pakkaamiseen ja purkamiseen.

No pakkaamisessa on onneksi sellainen siunaus, että sillä hetkellä kun vanha kämppä lähtee alta, niin sitähän saatana vaikka kantaa sylissään ne tavarat pihanurmikolle, eli vaihtoehtoja ei ole. Mutta purkaminen. Voi jumpe! Se on siitä viheliäistä hommaa, että mitään sellaista tarkkaa deadlineahan sille työlle ei ole. "Vois tänään", mutta "Tänään vois myös raksautella bishee ja kattoo sit huomenna uudestaan".

"Mitä helvettiä sä dorka sössötät?", joku kysyy, eli miten tämä liittyy mihinkään painonhallintaan? Kah! No siten, että mulla on nyt ollut yhden (1) vuoden verran olohuoneen matolla purkamattomia muuttolaatikoita. Kyllä. Vuoden. Olohuoneen matolla.

On kiistaton fakta, että *mun kannattaisi* purkaa ne laatikot. Tai jos ei purkaa, niin viskoa ikkunasta pihalle. Se on fakta. Niin kannattaisi tehdä. Se olisi minulle parasta. Parantaisi mielenterveyttäni.

MUTTA koska minä tiedän, että en kuitenkaan pura niitä just nyt, niin joudun vielä huomennakin elämään niiden laatikoiden kanssa. Se miten tämä sepustus nyt liittyy aiheeseen on se, että VAIKKA MINUN KANNATTAISI PURKAA NE, niin niin pitkään kun en pura, voin vaikuttaa miten annan sen vaikuttaa itseäni. Silloin on sen lempeyden aika!

Alla vaihtoehdot fiksuusjärjestyksessä:
1) Pura muuttolaatikot

Ja nyt tärkeää:
2) Älä pura tänään ÄLÄKÄ stressaa, vaan ole lempeä ja nauti

Kakkonen on parempi kuin tämä surullisen yleinen kolmonen:
3) Älä pura tänään MUTTA stressaa asiasta ihan ns. vitusti

Tietenkin ykkönen olisi paras. Mutta jos ykköseen ei, tänään, pysty, niin KAKKONEN on aina parempi kuin kolmonen! Silloin kaapista kaivetaan se lempeys ja ripotellaan sitä niskaan niin että hattarat tuhisee.

Eli jos terveyden kannalta olisi vaikka tärkeää tiputtaa 30 kiloa, niin joo, se ois parasta, mutta hyvänä kakkosena tulee se, ettei tänään vielä saa tiputettua tuota määrää EIKÄ stressaa asista ja nauraa ja laulaa ja nostaa kädet ylös kuin ei välittäisi, mutta huonoimpana kolmosena tulee se, ettei saa tiputettua MUTTA on ihan kakkelströmminä siitä itseään parjaten ja vihaten ja vetelee pimeässä nurkassa itselleen kipeitä maksakoukkuja rystyset verillä.

Tämä viisaus silmäkulmissani järjestin sitten niille muuttolaatikoilleni synttärit. Ostin pienen kakun, laitoin siihen kynttilän ja puhaltelin ihanasti metallinhohtavat ilmapalleroiset siihen kylkeen.

Ois huippua kun oisin käyttänyt sen ajan laatikoiden purkamiseen. En käyttänyt. Toiseksi paras vaihtoehto on nauttia! :D Joten nyt suupieleni helmuamat korvissa ja lipsin juuri haitariini sitä kakkua hyvillä mielin.

Hyvää syntymäpäivää muuttolaatikkoni. Tulen purkamaan teidät vielä joskus. Sitä odotellessa päätän olla stressaamatta asiasta.

Operaatio lumhiutale vol 2, osa 1: Pakkaamisen perkeleellinen vaikeus

Operaatio lumhiutale vol 2, osa 1: Pakkaamisen perkeleellinen vaikeus

RSS-syötteen osoite muuttuu