bodypositive.jpeg

Kurpitsamaha tässä moro!

Kehopositiivisuutta ja esiintymistä rakastava introvertti, joka sekä nauraa että häpeää itseään. Ärtynyt suoli, pömpsä maha ja pää yhtä sekaisin kuin pötsi.

Kupeet tulessa!

Kupeet tulessa!

Heippa ihanat ihmiset! Nyt seuraa lähes pikkukakkosheikkojää-tason varoitus siitä, miten kannattaa ruveta ostamaan niitä sopivia vaatteita NYT, eikä SIT.

Short story long, eli loputtomana laihduttajana ja "ostan sit vaatteita kun laihdun" -ihmisenä on paha tapa, että vaikka farkkuja kaapista löytyy, niin ei niistä mahdu päälle kuin yhdet. Niitä sit pidän niin pitkään, että mummo kadullakin jo henkäisee niistä kuluneista kankaista läpi ja samaan aikaan ne 3 numeroa liian pienenä puristaa suolia niin, että välillä joutuu kaksin kerroin asfaltilla huohottamaan, että kivut lakkaa.

No ihan kiitos tämän ryhmän sain uutena vuotena ahhaa-elämyksen, että mitäpä jos ostain niitä sopivia byysia NYT, eikä SIT kön laihdun. Ka näin tein!

Menin kauppaan ja ostin sopivat farkut. Ditto! Nykyajan miesten farkkumuodissa on naisilta pöllitty elastaanit, joten jumalauta kun farkut istuu napsakasti puon kohdalta, eikä haittaa jos lounaalla syö neljä ylimääräistä kaloria, koska vyötärö joustaa.

Ei ne farkut nyt ehkä niin hienot olleet, että olisin tatuoinut kuvan niistä selkääni, mutta hienot. Sopivat. Mukavat. Ihanan timmit pakaroista. NÄPSÄKÄT!

No mähän en tarkalleen tiedä mikä mua vaivaa, mutta mulla farkut kestää ehjänä yleensä noin kuukauden. Sit alkaa pehva paistaa läpi. Ehkä mun pehvani on jotenkin niin rakastettavan muhkea, että se tirskuu kankaasta läpi. Tai kai mä sit töissä nylkytän pyllyäni karheita toimistotuoleja vasten. Ihan sama onko halpis- vai kallismerkki, niin aina sama saatanan juttu. Ei kestä.

Farkut eivät ole kuitenkaan vielä rikki, jos niistä vähän läpi näkee. Vielä voi pitää. Ja mähän pidin. Toisen kuukauden. Alkoi näkymään enemmän kankasesta läpi. Sit pilkisti jo valo. Sit tuli se hetki, kun ihan oikeasti mulla oli pyllyssä reikä, sen oman lisäksi.

Jos en olisi niin saatanan saamaton vässykkä, niin olisihan minä jo silloin uutena vuotena ostanut heti kertalinttuulla kolmet farkut. Mutta eiiiih. "Oih, mä olen nyt uusi Pasi, laadidaa ja ostan sopivat farkut, enkä laihduta enää! Mutta en osta kuin yhdet, laadidaa, vaikka on alennusmyynnit, laadidaa, koska mitäpä jos laihtuisinkin!". Hitto että sitä on ihminen tyhmä! No nyt kärsitään!

Aamulla parin päivän flunssan ja ripulin jälkeen päätin, että avot tänään on viimeinen päivä näitä saatanan reikäfarkkuja. Tänään vielä päälle. Huomenna ostan uudet. Pakkasin siinä salireppua ja viskasin puhtaat kalsongit treenikassiin. Tarkistinpa vielä oikein pyyhkeenkin mukanaolon, ei tartte pyyhkiä pefletteihin niinkö viimeksi.

Työpäivä meni, PT-pienryhmätreeni tuli. Vähän pelkäsin lentääkö vielä ripsat kesken treenin, mutta jo vain tuli niin oksettava olo ylirasituksesta, että ribu unohtui heittämällä. HOI HENKIIN!

High fivet pienryhmälle, siitä sit pukkariin, trikoot pussiin, vettä iholle ja sit suihkunraikkaana pukemaan taas päälle. Helvetti mua alkoi hävettämään. Tajusin, että ei riitä rikkinäiset farkut, kun olen näemmä ma napannut mun "hätäkalsarit" mukaan. Hätäkalsarit ovat siis ne umpitylsimmät ikivanhimmat yksiväriset mustat bokserit, joissa ei nyt suoranaisesti mitään vikaa ole, jonka takia ne ovat roskistuomion välttäneet, mutta ei ne nyt itsetuntoa tai nivusia erityisesti hivele. Niin eikä se rumuus, vaan oli ne perkeleet itseasiassa vielä risatkin! Niistä roikkui sellainen oikein pitkä paksu lankarypäs, ihan kuin joku musta karvajalkatoukka. Repäisin oikein voimalla sitä lankakasaa jos se katkeisi, mutta ka ei, purkautui vain lisää.

Hohhotihoijaa. Okei Pasi. Päälle risat kalsarit. Päälle risat farkut. Semisti bulsu olo. Sovitaanko ihan vallan silleen, että heität ne molemmat ihan kertalinttuulla illalla sit roskapnttöön? Jooko dorka, jooko? JOO JOO ÄLÄ HUUA!!

En mä silti todellakaan lähtenyt luikkimaan häntä koipien välissä siitä kotiin farkkukierrätykselle, vaan olin silleen, että yksi vitun maku, olen ihan liian vanha stressaamaan jotain farkkureikiä. Eikä se "pyllyreikä" sieltä edes näy jos ei erikseen kumartele, enkä aikonut kumarrella.

No siinä sitten oikein kesäillan kunniaksi tormistauduin töpäkkään asentoon ja päätin, että mäpä menen pizzapalalle. PALASELLE oikein ja kävelin Kamppiin. Siinä matkalla jo muutama neiti vilkaisi silleen eka mun naamaa ja sit vähän alemmas. Olihan mulla takki auki, jälkihikeä kun salilta pukkaa ja päällä t-paita, jossa E.T. lentää pyörän selästä pöpelikköön, ja kurpitsamaha pinkeänä pierusta, mutta hetkinen, katsoiko se neiti hieman alemmas? Noniin, keskitypäs nyt Pasi.

Kampissa ostin pizzeroista ja hornin sen puhelimeeni ja ahnaasti suupielet papukaijakielelläni lipsin ja sit Suomalaiseen ostaan kyniä kun ne perkeleet aina loppu ja eikö iskenyt jumalaton kusihätä, niin kävelin ihan extempore sit Tennispalatsiin kepilliselle. Jo saatana siinäkin matkalla pari naista tuijotteli eka naamaa ja sit navan alle. Yrittivät silleen vähän sniikisti, mutta jäivät kiinni.

No mähän otin sellaisen ryhdin että rintalihakset paukahti. Jumalauta naisväki nyt! KEVÄTTÄ RINNASSA! KUPEET TULESSA! Tsiigaileeko ne böönat ihan oikeasti mun rakettialustaa? Ujona poikana mä olen tosi huono ottamaan flirttailuita vastaan, saati tuollaista pippelikyyläystä, enkä nyt ihan heti muista, että kukaan mun kikuleita olisi kukaan ennen tiiraillut. Aijai Pasi, aijai, jätkä on HERKKULIHAPULLA. Suupielet helmusi korvapielissä asti ja ego paisui. Jätkä on kuumaa valuuttaa saatana!

Ihan extempore jotenkin kiitos kauniin kevään ja saamani huomion päätin, että mä mihinkään kotiin vieläkään lähde, vaan menenpä leffaan! ÖRRIVÄL sopersin tiskillä, ostin lipetin, kävin vähän kompisia pussukkaan ja sit istumaan penkille odottamaan leffaa.

Siellä joku hemmetin viehättävä naishenkilö ihanissa housuissaan ja villamyssyn alta kaareutuvine otsatukkineen kauempaa vilkuili mua päin kovasti salaa ja hymyili. Haukansilmälläni bongasin, JÄIT KII! Mutta mitä ihmettä tämä oikein on! Miten nämä kaikki mua tuijottaa! Ja sekin leidi suoraan haaroihin. Hei nyt, oijoi, nyt kyllä imartelee...

Vilkaisin kuitenkin vaistomaisesti haaroihini ja JUMALAUTA HUOMASIN FARKKUJENI PERSEREIKIEN REVENNEEN MYÖS NIVUSIIN JA SIELTÄ NIVUSREI'ISTÄ ROIKKUA TURSUSI SE TYLSIEN MUSTIEN BOKSERIENI PITKÄ LANKAMÖYKKY, JOKA HELMUSI NIVUSISSANI KUIN MUSTA KARVAINEN TOUKKA SEITISSÄÄN.

Ahaa. Kupeet sammutettu. Itsetunto peruttu.

Farkkuostoksille jos tässä.

Arkistojen aarteita: kahvinkeitintä myymässä

Arkistojen aarteita: kahvinkeitintä myymässä

Tiedättehän sen tunteen...

Tiedättehän sen tunteen...