bodypositive.jpeg

Kurpitsamaha tässä moro!

Kehopositiivisuutta ja esiintymistä rakastava introvertti, joka sekä nauraa että häpeää itseään. Ärtynyt suoli, pömpsä maha ja pää yhtä sekaisin kuin pötsi.

Aamulenkki 5/5

Aamulenkki 5/5

Kaiken kiireen keskellä motivaatio lähteä liikkumaan aina laskee. Se ei välttämättä haittaa jos jumppatunnit on varattu, koska sinne tulee mentyä motivoi tai ei.

Tosin, eilen tuplaharmitti kun migreenin takia ensin piti skipata aamun työpaikan tappotreeni ja illalla "no kön aamulla oli migreeniä" -tekosyyllä skippasin illan sisäpyöräilynkin. Ehkä hyvä päätös, mutta laiskuudesta se kumpusi.

No mut kävin siinä iltatuimaan vielä joululahjaostoksilla itselleni ja bongasin tuon takin, jota olen varmaan jo yli vuoden kuolannut. Maailman hienoin, maailman kallein. Mutta kiitos sisäpiirivinkin, se oli 50 euron alennuksessa jäsenille JA tällä viikolla vielä -20% kaikista pois.

Minä pitkällä jalalla kauppaan pälyilemään ja pälyilin ja pälyilin. Takkia ei missään. Noooh, alennettunakin se olisi liian kallis tähän joulutuhlailusesonkiin. Olkoonsa. PÄTLÄM! Ulko-ovella vielä kuulen sellaisen kimeän huudon PASIIIII takaani, käännyn ja siinä rekin päässä nököttää tasan kaksi (2) viimeistä kappaletta. Onko kokoja? On! M ja L, kokeilin molempia, L lähti mukaan. Visa itki verta alennetun hinnankin nähdessään, mutta HYVÄÄ JOULUA PASI!

No heti tänä aamuna sit motivoin itseni lähtemään pitkästä aikaa ihan lenkille. En laita uutta takkia, kun se on joululahja mulle.

Heräsin ajoissa, mutta ei huvittanut. Ei yhtään huvittanut viikonloppuaamuna herätä klo 7, alle seitsemän tunnin yöunien jälkeen. "Oisko vähän migreeniä vielä, hmm? Oisko jotain kipuja päässä, hmm?"

Kun olin jo vetämässä peittoa korviin, niin lupasin itselleni: SAAT LAITTAA JOULULAHJATAKIN JOS MEET!

Vittuvie POJOING olin pystyssä kuin tatti joulushoppailijan otsassa tipitiin soidessa ja niinhän minä sinne lenkille lähdin. Ja kuin herran armosta mietin, että paleltuukohan mun ah-niin-herkät nilkkaseni, kunnes muistin että sain puolimaratonilta ilmaiset juoksusäärystimet mukaan. Kompressio, joka ei ole säärilleni hyvä, mutta onneksi niin plusun löysä kompressio että ne menivät enemmän nilkanlämmittimistä. Just täydellistä 10/10!! Kivempi juosta, kun repivän ja viiltävän kivun sijaan on vain repivää kipua!

No siinähän minä ulko-ovella sit tajusin, että kaiken muun sain tehtyä lähes ajoissa kiitos jo eilen tehdyn aikataulusuunnitelman jota orjallisesti paperilta luin, mutta sykevyö jäi laittamatta. Käännynkö takais... En, ei ole aikaa!

Sit sanoin itselleni kuin äiti teinitytölle, joka tulee kotiin litimärkänä korvat kirkkaanpunaisiksi jäisestä vesisateesta jäätyneenä, että "no ensi kerralla sit pipaa taskuun", eli voi voi mutta ei se elämä siihen lopu ja ens kerralla kato pistät sit vyöt rintaan.

Silti tai jos rehellisiä ollaan, juuri siksi, olipa kiva juosta! Siis hidasta köpsöttelyä ja joo sääriin koski ja välillä oli peilijäätä, mutta fiilis ei ollut sellainen normaali, että juoksisko vielä kilsan vai hukuttautusko töölönlahteen, vaan oikeasti silleen hei hei täähän on kivaa JEEE AURINKO NOUSEE KOIRIA TULEE VASTAAN!

Ja enkö jumalauta kerrankin eläissäni matkalla jotenkin inspiroidu ja aivot herää ja keksin en yhtä, vaan 1-2-3 KOLME eri ihan hockeystick potentiaalin applikaatioideaa! Jumalauta, musta tulee rikas kun nelipäiväisellä ne mobiiliin väännän! Kerron niistä lisää myöhemmin, huh huh miten pivotoivaa pöhinää ne on!

Ja hoi henkiin, osasin vielä lopettaa ajoissa. Vähän olin taas ennustanut aikaa väärin ja unohdin, että jos mulla on 65 minuuttia aikaa varattu lenkkiin, niin siitä ehtii juosta ehkä 45 min eikä 60 min, koska venytteyt ja säärikipuviiluuttelut ja kaikki. Mut taas kerran, levollisesti otin sen vastaan, että no ens kerralla lähet sit varttia aiemmin ja lopetin juoksun ja venyttelin ja kävelin kohti kotia.

Jäi jotenkin tästä kaikesta niin helvetin hyvä fiilis, siis siitä kun lähdin ylipäätään, sain laittaa uuden takin, juoksu oli kivaa (kun sykemittari ei kokoajan valittanut että syke on liian korkea, hidasta), jalkoihin ei koskenut poikkeavan liikaa, aivot heräsivät ja ihan hirveää inspiraatiota pukkasi.

Fiilis oli niin älyttömän hyvä, että päätin palkita itseäni tästä kaikesta ja jostain syystä siinä euforiassa sit päätin lyödä kaksi kertaa kovaa itseäni rintaan nyrkillä ja karjaisin aamunsarastavassa tyhjässä kaupungissa FUCK YEAH!

Vaan eipä perkele ollut aamunsarastava kaupunki tyhjä, en nimittäin tajunnut seisovani koira-aitauksen vieressä ja perkele nehän koirat alkoivat kaikki haukkumaan täysiä huudolleni ja omistajat silmät pyöreinä ja suut vaahdossa kyyläilivät, että mitä VITTUA se ukko siinä karjuu!

Aika pitkällä jalalla lipsin siitä sit kotiin niskat kyyryssä.

5/5 lenkki!

Kahvakuulakapina

Kahvakuulakapina

Joskus "ihan hyvä" on parempi kuin pussillinen toteutumattomia täydellisiä

Joskus "ihan hyvä" on parempi kuin pussillinen toteutumattomia täydellisiä