bodypositive.jpeg

Kurpitsamaha tässä moro!

Kehopositiivisuutta ja esiintymistä rakastava introvertti, joka sekä nauraa että häpeää itseään. Ärtynyt suoli, pömpsä maha ja pää yhtä sekaisin kuin pötsi.

Taianomainen kohtaaminen

Taianomainen kohtaaminen

Jokaisen ihmisen elämään mahtuu tilanteita, jossa tässä äärettömässä kosmoksessa kaksi ihmispoloa ovat kohdanneet toisensa, sattumalta, mutta niin merkityksellisellä tavalla, että se kohtaaminen itsessään jää mieleen.

Koin itse tällaisen kohtaamisen viime viikonloppuna. Kaikki lähti siitä, kun oltiin istuttu oikein kunnolla iltaa, popitettu Youtubesta huononhyviä ysärivideoita ja ohoh, kello onkin yö, pakko juosta kylille jos meinataan ehtiä vielä tanssimaan!

Vedettiin diskokuteet niskaan ja juostiin ovesta ulos ja kohti kalkattavaa raitiovaunia. Kun kello oli kuitenkin jo melkein vai päälle yksi yöllä, niin raitiovaunun monen asiakkaan silmäkulmat lurppasivat jo väkevästi. Iso osa heistä oli varmaankin palaamassa bileistä koteihinsa, eikä vasta lähdössä.

Jäätiin oven luo seisomaan kun penkit olivat varattu. Siinä uteliaana ihmisenä katselin ympärilleni. Nuokkuva mummo. Kovaan ääneen kälkättävä poikaporukka. Kännyköitä räplääviä pariskuntia. Yksisarvinen. Sammunut mies yksisarvisen käsipuolessa.

Hetkinen. Kyllä. Penkkirivillä suoraan oviaukosta eteenpäin istui nuori nainen pinkissä yksisarviskokohaalarissa. Näytti mukavalta ja lämpimältä puvulta. Häntä leiskui sateenkaaren väreissä ja naisen nenänpää oli yksisarvismuodikkaasti oranssi. Yksisarvinen oli kuitenkin vähän ns. "heikossa hapessa", mutta ei niin paljon kuin hänen vieressään istunut, ei-yksisarvispukeutunut nuori mies, jonka pää roikkui polvissa ja heilahteli puolelta toiselle raitiovaunun raklattaessa eteenpäin.

Yksisarvinen piti tätä nuorta miestä, varmaan kumppaniaan, käsikynkässä kiinni ja hoivasi. Yhtäkkiä yksisarvinen nousi seisomaan. Astui askeleen eteenpäin kohti meitä ja ovea, kääntyi ympäri ja oksensi täysin äänettömästi raitiovaunun roskikseen.

Oksennus oli tuskin sateenkaarenväristä, mutta muutoin tapahtuma oli hyvin yksisarvisen arvolle sopiva. Nopea, joskin runsas ja hiljainen. Toimituksen päätyttyä yksisarvinen kyykistyi ratikan lattialle ja epätoivoisesti alkoi etsimään repustaan jotain.

Katsoin tätä punahiuksista nuorta yksisarvisneitiä, joka oranssista nenänpäästä roikkui oksennusräkää. Muut matkustajat mulkoilivat tai katselivat ikkunasta kuin eivät näkisi. Minä avasin takkini taskun, otin esille nessupaketin, nappasin puolet niistä nessuista ja sanoin, että "Tässä".

Yksisarvinen kiitti, niisti nenänsä ja istahti takaisin miehensä viereen jatkaen hänen hoivaamistaan.

Kun hetken päästä katsoin uudestaan kohti yksisarvista, hänellä oli väsynyt ja hieman alistunut, mutta lämmin hymy. "Kiitos", hän viestitti hymyllään. Minä yritin vastata silmilläni "Ei se mitään. Joskus luonto kutsuu ja silloin on mentävä. Pärjäilkää. Ja pidä vaan ne loput nessut". Luultavasti hän vain luuli, että sain elohiiren silmääni, mutta silti.

Se oli tärkeä ja arvokas kohtaaminen Helsingin yössä.

Vesimies on eri mies

Vesimies on eri mies

Oodi Resilarille

Oodi Resilarille