bodypositive.jpeg

Kurpitsamaha tässä moro!

Kehopositiivisuutta ja esiintymistä rakastava introvertti, joka sekä nauraa että häpeää itseään. Ärtynyt suoli, pömpsä maha ja pää yhtä sekaisin kuin pötsi.

Tee joka kuukausi jotain joka pelottaa

Tee joka kuukausi jotain joka pelottaa

"Tee joka kuukausi jotain joka pelottaa"

No kah-pattiarallaa! Tämä ylevä ääni päässäni jyskyttäen kirmasin pitkin Lönnrötinkatua ja yritin etsiä, että missähän ns. helvetissä täällä olisi joku tanssikeskus Saikku tai joku vastaava ja mitä helvettiä mä ylipäätään olen jollekin tanssikurssille menossa ja mitähän tästä tulee. Pelotti. Pelotti, että myöhästyn. Pelotti, että en löydä. Eniten pelotti, että löydän ja joudun tunnille. Kaikki pelotti.

No kyllä se keskus sit lopulta löytyi kun lopetin etsimisen väärällä osoitteella! No kah! Onneksi olin kuitenkin stressi-Erkkinä varannut sen verran aikaa, että tästä sählingistä huolimatta vielä ehti kipittää sisälle ostamaan lippuja.

Aina kun pitäisi tehdä jotain ihan uutta, olen paskanjäykkänä. Asiaa pahentaa se, että uuden tekemiseen yleensä liittyy vielä inhottava extralisäkerros, jossa pitää sopottaa jollekin respantädille tai -sedälle jotain, että pääsee tekemään sitä uutta asiaa.

"Househommiin" aloitin, mutta se herätti vain outoja kysyviä katseita. Hankalaa kun ei oikein tiedä mitä pitäisi ostaa ja miten. No tiskiläinen oli onneksi kiva ja sain siinä aikani temppuiltua ostettua 3 kerran kortit mulle ja muruselle ja kuulin missä on vessa ja pukkari.

Kumppanini tuli samaan aikaan sisälle tanssistudioon ja näinpä koko kööri oli koossa. Olo oli kuin voittajalla. Lipetit on ostettu ja kaik' o paikal. Jo tässä vaiheessa oli viilinki, että ollaan tultu lähtöpisteestä satojen kilometrien matka. Muistin ne tuskaiset hetket kun heitettiin puolivitsillä "vois jonkun yhteisen tanssikurssin, vaihtoehtoja on varmana paljon" ja jotain 649 tuntia myöhemmin oltiin käyty 500 eri tanssikoulua läpi ja huomattu, että yksikään koulu ei koskaan missään tarjoa mitään alkeiskursseja aikuisille muuta kuin maanantaisin tai käsittämättömissä lajeissa, kuten korkokenkävoguessa. Mutta niinpä vain saatiin googlen sivulta 97 bongattua tämä tanssipaikka ja sieltä torstai-illan House-tanssiopetus. Omg, house-tanssi, se on varmaan kivaa ja sähäkkää!

Tein mielessäni piruetteja kun kipitin pukkariin ja hihittelin salaa. Edelleen jänskätti ihan hirveästi, mutta kamoon, voiton puolella tässähän jo! Sellaista pienenohutta häpeänseittiä selkäpiissäni helmuhti kun puin päälleni treenisortsit, sykevyön, treenipaidan, keltaiset treenisukat ja treenikengät. Ainiinjoo, ollaankos täällä muuten treeni- vai tanssivaatteissa? Mitä ovat tanssivaatteet? Kamoon, älä stressaa, on ihan ok tulla alkeiskurssille väärin pukeutuneena. Siitä se lähtee.

Sit mentiin lämmittelytilaan vähän nykimään lihaksia ja odotettiin tunnin alkua. Pikaisella vilkaisulla muut osallistujat olivat ~16-vuotiaita tyttöjä, ruuminrakenteiltaan hoikansimpseitä ja tanssivaatetettuja. Ahaa, treenisortsit eivät ole tanssivaatteet. Olenko ainoa mies? No en sentään, pari sellaista nuorennäpsäkkää kundia siinä myös pyöriskeli.

Olin jo etukäteen valmistautunut siihen, että ollaan varmaan tunnin isoimmat ja vanhimmat, mutta ei se mitään. Onpahan mahtava fiilis sit kun oppii ja pysyy lopulta perässä. Ja hehee, saadanpa ainakin nauraa itsellemme, jos ei osatakaan. Voi niitä vitsejä mitä tästä vielä saadaan. Hehee.

OUNOU, tunti alkaa! Takariviin! Hehee! Täydellinen rikos. Hehee. Hmm, pistänpä sykemittarin päälle tässä odotellessa. Pulssi 119. Aijai, taitaa Huttusen poikaa vähän housetanssikurssi jännittää. Jaahas, sieltä taitaakin tulla opettaja. Venäläinen eurodance-artistilta näyttävä miekkonen juoksee sisään ja englanniksi huikkaa, että laittakaa ikkuna kiinni. Venyttelen siinä vielä jotain pohkeita puolivitsillä enkä oikein tiedä miten päin olisi. Noh, tästäpä tämä tunti varmaan lähtee. Onkohan alussa jotain teoriaa vai mitenkähän tämä toimii? Pikkasen pelottaa kun kurssi oli alkanut jo viikko sitten, että mitä on jääty paitsi, mutta eiköhän opettaja ota huomioon uudet tulokkaat. Hmm, oiskohan pitänyt ottaa kynää ja paper...

FOLLOW ME ASKEL ASKEL ASKEL JYTÄ HYPPY BOJOING VITUNNOPEE KIEPSAHDUS POTKU SÄBÄNG

Opettaja viuhkoi ihan täysiä luokan edessä jotain samalla sopottaen ja koko luokka hytkyi samaan tahtiin opettajan perässä täysiä. Hei mitä vittua helvettiä, apua, mitä pitää tehdä? MITÄ PITÄÄ TEHDÄ? MITÄ HITTOA TÄÄLLÄ PITÄÄ TEHDÄ?

No en mä elämäni ekaa kertaa ylipäätään tanssitunneilla ole, joten huokaisin syvään ja aloin seuraamaan. Jotenkin kiukuttaa kun tanssikursseilla on jotenkin oletuksena se, ettei yhtään koskaan mitään opetella, vaan heti pitäisi alkaa vain täysillä tekemään niitä sarjoja joita on ihan mahdotonta muistaa. No mutta tehdään nyt. Kyllä se tästä. Tehdään nyt.

Olihan se vaikeaa. Nauratti, koski, pulssi huiteli 190 päällä ja hävetti. Niin missä kohden oli potku? Aah, no jos teen hyppy, hyppy, potku ja säbäng, niin ehkä mä voin unohtaa mun kropan asennon vielä tässä vaiheessa. Puuh, tuleepa hiki! Otanpa tästä vesihörppyä. 5 minsaa mennyt, mutta kyllä mä alan vähitellen ehkä saada kiinni tosta liikkees...

Sit se opettaja huutaa FASTER ja tempo ei 1.27x-kertaistu silleen kiltinnätisti, vaan menee nelinkertaiseksi ja on jotenkin ihan käsittämättömän mahdotonta pystyä muistamaan niitä liikkeitä niin nopeaa, saati pystyä edes tekemään niitä. Seison luokan takana hölmistynyt ilme kasvoillani ja katselen kun koko luokka sämisee supervauhtia jotain käsittämätöntä koreografiaa. ONKO TÄMÄ VITTU ALKEISKURSSI? ONKO NÄMÄ OPETETTU JO? PITÄISIKÖ NÄMÄ OSATA JO? MIKSI KAIKKI OSAA NÄMÄ JO? OONKO MISSANNUT JONKUN OHJEVIDEON TAI 10 VUODEN PAKOLLISEN KOULUTUKSEN?

Ah, no nyt tulee uusi liike. Joku womby legs vai mikä olikaan. Hehee, tämä näyttää helpolta. Astu oikealla jalalla. Sit vasemmalla. Sit oikealla kantapäällä. Sit oikealla jalalla. Tämä suj... SEVEN TIMES FASTER AND TAKE YOUR HIPS WITH YOU WITH THIS KIND OF FREE STYLE POPPING MKAY WOOMBA X7 MOVEMENT COMBO ja koko kurssi tekee taas jotain käsittämätöntä ja itse on vaan silleen, että pause, pause, ONKO TÄSSÄ VITUN KURSSISSA JOKU PAUSE! MITÄ PITÄÄ! MISSÄ NÄMÄ NEUVOTAAN! MITÄ VITTUA PITÄÄ?

Urheilukenkiäni ei todellakaan ole tarkoitettu tanssimiseen, koska niiden pohjat tarttuvat kiinni lattiaan. Pirueteissa, 360-hypyissä ja jossain pyyhkäisyhärdelleissä on sellaista hieman kiusallista ongelmaa, että popo ei liikahda mihinkään, mutta kroppa ja polvinivel kyllä pyörii. KRUNTS! KABLAM! *sinkoilevien polvikierukan palasten ääniä*

Siinä vaiheessa oli mennyt 10 minuuttia, enää 50 minuuttia jäljellä. Vitutti. Hävetti. Itketti. Tanssipartnerini kengät olivat vielä tiukemmin lattiaan tarraavat aerobickengät ja hän irvisteli nilkkatuskissaan. Että tämmöstä housea.

Ja sit hinkattiin jotain mystistä komboa, jossa oli sitä saatanan neliaskellusta, mutta nyt mukana lantio. Herranjumala että mua jotenkin polttelee noissa komboissa se, kun niitä yksittäisiä kohtia ei koskaan opetella silleen kunnolla, että ne osaisi. Siis että heti 5 sekunnin jälkeen ei hypätä tekemään jotain jättikomboja tai "ok look here left left right right now seven times faster", vaan että niitä askeleita ihan oikeasti askellettaisiin. Ei kerran. Ei kahdesti. Vaan silleen videonauhuri, kynä, kumi ja vihko edessä muistiinpanoja tehden, että mikä jalka oli eka? Okei. Mikä jalka oli toka? Okei. Mikä jalka oli kolmas? Oota. Kirjotan ylös.

Mutta ei. Ja kun niitä jalkatekniikoita ei oppinut, niin lantion mukaan otto oli sievoisen viheliäistä. Voi jummi jammi, että olo on sieppaavan hävettävä, kun koko porukka tekee askellusta 90% oikein. Silleen joo, että selvästi peruskurssi, kun joku tekee 0,2 sekuntia liian myöhään ja joku astuu liian kantapäällä, mutta siinäpä sitten kaikki ne muiden virheet. Zumbakursseilla sentään on mukana aina pari isoo mummoa, mutta nyt ME ollaan ne isot mummot ja siellä me seistään takarivissä päätä raapien ja ollaan vain, että mitä ylipäätään pitäisi tehdä. Että mikä tää koko askellus on?

Olo on kuin paskalla hanurissa, kun ei vain tajua koko konseptia eikä tajua askelia eikä pysty mitään toistamaan ja miettii, että pitäiskö vetää jollain ihan omalla tyylillä edes vähän sinnepäin vai olisiko parempi vain harjoitella omaan tahtiin jotain perusaskellusta, jota toki on vaikea harjoitella kun ei muista miten se meni.

No sitten se opettaja jo juoksikin ja hutisti meidät seisomaan seinän viereen. Ahaa, nytkö tuli se hetki kun hän ei enää jaksanut katsella meitä? NO EI, kun sit puoli luokkaa teki jonkun jätti-super-hyber-kombon, jossa yhdistettiin kaikki 512 liikettä ja porukka taputti ja voivv. Ja sitten meidän vuoro. OOTTAKEE. MITEN NÄÄ MENEE? MITEN NÄMÄ ASKELEET MENEE? MITEN NÄMÄ SAATANAN PERKELEEN HELVETIN ASKELEET MENEE? NÄMÄ PERUSASKELEET HITTO MITEN NE PERUSASKELEET MITEN NE MENEE MITEN MIKSEI NÄITÄ MISSÄÄN OPETETA MIKÄ VITTU TÄSSÄ SAATANA ON PERKELE! Ja 360-superjump ja piruetti ja askellukset ihan päin vittua ja törmään johonkin tyttöön ja kina räiskyy suupielistäni ja silmäni uppoavat syvälle päähän ja piruetti ja hyppy ja pyyhkäisy ja polvilumpionkatkaisukeinunta ja lantio taakse eikun nyt on jo väärä liike ja sit pyllyä taaks EIKU HYPPY TÄHÄN VÄLIIN 720 astetta saatana nelikulmiointegraaliperkele.

Makasin henkisesti lattialla sykkerönä sikiöasennossa ja imin peukaloani. Onkohan me varattu väärä tunti? Entä jos tämä olikin joku jatkokurssi? No enää 10 minsaa ja se aika kuulemma treenataan jotain tuttua liikettä. Ehkä tämä menee.

Ai mikä liike? Ai yhden käden varassa lattialla pitää olla? EI TÄSSÄ PITÄNYT OLLA LATTIALIIKKEITÄ! Ei tässä pit.. AAARGH MUN RANNE AAARGH VITTU MUN RANNE. Kumppani seisoo apaattisena vieressä ennen tuntia murtunut ranne pystyssä ja miettii, että tästä tulee katkenneella kädellä vähän hankalanlipseä kurssi suorittaa. Ei se mitään murmeli, vielä pari tuntia ja mullakin on virallinen murtumadiagnoosi.

Yhden käden joku saatanan käsiseisontapotkuravistelu ja sit pyllylleen maahan ja hyppäys maahan polvet edellä kopsahtaen ja siitä kiepsahdus kun kengät eivät kiepsu. Joku hemmetin nivel paukkuu kuin perse ruisleivän jälkeen työhaastattelussa, hiki valuu noroina katkenneeseen selkäpiihin ja opettaja huutelee jo jotain ihan käsittämättömiä liikkeitä ja itse vielä makaa pyllyllään maassa ja yrittää hypätä sieltä jotenkin, mutta ei ole enää ehjiä niveleitä minkä päälle hypätä.

GREAT CLASS THANK YOU

"Yes"

Pukkarissa kuulen ohjaajalta, että kuulemma tosi vaikea pitää aloittelijoiden kursseja, kun isoin osa on kuitenkin jo vuosia harrastanut, niin hän piti "open levelinä" mitä se sit tarkoittaakaan. Ahaa! Ymnärrän.

Mut ihan jeppistunti. Täytti liikunnan tärkeimmän kolmion kaikki kohdat, eli kipu, häpeä ja jatkuvat epäonnistumisen tunteet. Viikon päästä uudestaan!

Salitreenin aksioomat, vol 1

Salitreenin aksioomat, vol 1

Tehokkaita nämä aamutreenit

Tehokkaita nämä aamutreenit